Isorintaisen elämä ei ole helppoa (toisaalta se on aika helppoa, jos rintojen koko on suurin ongelma).
Ostin viime syksynä vesijumppaa varten hyvän uimapuvun, yksinkertaisen tummansinisen, joka oli mukavan mallinen ja tuki rintoja (se on tärkeää, vesijumppaan kuuluu paljon kaikenlaista hypähtelyä). Kuvittelin hoitaneeni sitä ohjeiden mukaan mutta keskiviikkona huomasin, jumpan jälkeen, että se oli hapertunut paikoin läpinäkyväksi (sopivasti takapuolen kohdalta, esimerkiksi). Vesijumppa on ainoa liikuntamuoto, jota olen aikuisiällä jaksanut harrastaa yli vuoden (tai muutamaa kertaa enemmän tai yhtään) ja hyvä uimapuku on aika tarpeellinen, joten unohdin tiukan budjettini ja lähdin ostoksille.
Kävin ensin yhdessä suuressa tavaratalossa. Sen urheiluosastolla oli uimapukuja, jotka eivät tue rintoja lainkaan, keskikokoisia keskikokoisille rinnoille tarkoitettuja ja valtavia uimapukuja, joihin mahtuvat vähän isommatkin rinnat. On vähän ongelmallista kun on muuten aika keskikokoinen (vaikka en ihan laiha olekaan mahdun ihan hyvin m-koon vaatteisiin, yleensä) mutta rinnat vastaavat kokoa suuri tai erittäin suuri (välillä alan epäilemään etten sittenkään ole oikeasti isorintainen, jostain syystä tuntuu kehuskelulta väittää niin vaikka mielestäni kyseessä ei olekaan mikään hyvä ominaisuus). Tavaratalon alusvaateosastolta löytyi strassikoristeisia uimapukuja, joita ei varmaan saa edes kastella. Uskaltauduin myös urheiluvälinekauppaan, vaikka yleensä inhoan niitä (oli aika mielenkiintoista olla isäni ja äitipuoleni seurana ostamassa urheiluvaatteita useammasta kaupasta, he saivat aina loistavaa palvelua, minä olen tietysti kuin ilmaa). Siellä oli paljon kaikenlaisia uimapukuja mutta ei mitään sopivaa, ainakaan alle sadan euron (se myös muistutti kureliiviä).
Lopulta menin alusvaateliikkeeseen, josta olen saanut hyvää palvelua ja josta ostin huono-onnisen uimapukuni. Kuvittelin voivani ostaa toisen samanlaisen, jos muuta ei löytyisi. Ei löytynyt edes toista samanlaista. Jostain nurkasta myyjä kaivoi esiin kummallisen näköisen uimapuvun, joka oli suunnilleen oikeaa kokoa. Voi olla että se olisikin ollut rintojen kohdalta, en vain saanut vedettyä sitä lanteiden yli. Myyjät menivät etsimään isompaa kokoa ja minä odotin puolialastomana sovituskopissa, toisaalta toivoen etteivät he löytäisi oikeaa kokoa (en tiedä esittävätkö sivujen koristeraidat jotain eläinkuosia vai merilevää, joka tapauksessa ne ovat liikaa), toisaalta pelkäsin jääväni ilman uimapukua ja vesijumppaa, olin sanonut myyjille ettei ulkonäöllä ole niin väliä (kunhan se ei ole oranssi tai violettikiemurainen tai räikeästi kukallinen tai oikeastaan mikään muu kuin musta tai tummansininen tai ehkä jopa tummanpunainen). Isompi koko löytyi ja se oli sopiva, myyjät eivät oikein ymmärtäneet mitä tarkoitin sillä että se näytti kummalliselta, ilmeisesti jotkut oikeasti haluavat että heidän vaatteensa eivät olisi kokomustia. Nyt minulla on sitten aika outo ja aika kallis uimapuku.
Hyviäkin puolia kyllä löytyy, se oli tarjouksessa, se on suurimmaksi osaksi musta, pääsen taas jumppaan ja se on oikeasti hyvä päällä, oikeastaan parempi kuin vanha, eivät rinnat hölsky.

Voi olla vähän outoa että minun on helppoa näyttää myyjille miltä uimapuku tai rintaliivit näyttävät päälläni, kun kuitenkin olen aika estoinen. Sovituskopin peili ei ollut kovin mairitteleva.

Olisi minulla saattanut olla parempiakin aiheita kirjoittaa.