Äitini luona oli mukavaa, taas (ainahan siellä on).

Torstaina makasin sohvalla ja luin lehtiä. Illalla kävin äitini kanssa kirjastoautolla (Jyväskylän suurimmassa kaupunginosassa ei ole kirjastoa ja tuskin tuleekaan, niitä vain koko ajan vähennetään, myös se sivukirjasto jossa opin kävelemään) ja aloitin kirjan jossa kerrottiin erilaisista venäläisistä kohtaloista, pääpaino oli Neuvostoliiton alkuvuosilla (luin jotakin vakavaa! Kirja oli tosin paikoitellen jopa hauska). Ja sitten saunottiin.
Perjantaina kävelin kaupungille etsimään housuja rikkimenneiden tilalle (inhoan housujen pitämistä ja niiden ostamista ja kirottuja paksuja reisiäni). Kävin myös luovuttamassa verta, olin suunnitellut sitä pitkään. Toisin kuin keväällä nyt kaikki sujui hyvin, hemoglobiinini oli riittävä ja vereni tuli ulos ongelmitta (keväällä veri alkoi hyytymään ja luovutus jouduttiin keskeyttämään). Oli kiehtovaa katsella vähitellen täyttyvää veripussia. Ainoa ongelma oli suonieni näkymättömyys ja luovutuksen jälkeinen huimaus ja lievä kuvotus. Illalla leivoin ei kovin hyvää omenakakkua ja siskoni miehineen tuli kylään. Nauroimme paljon. Aloin lukemaan Merete Mazzarellan kirjaa, jonka muistin lukeneeni jo aiemmin jossain sivun 80 tienoilla (taas jotain muuta kuin hömppää!).
Lauantaina siskoni ja miehensä lähtivät kotiin ja korjasimme sadon äitini palstalta (porkkanoiden maasta kiskominen on hauskaa).
Sunnuntaina luin aamulla lyhyitä ranskalaisia tarinoita, jotka jotkut olivat vähän ankeita ja jotkut hauskoja (taas jotain muuta kuin sitä tavanomaisinta hömppääni!). Illalla kävimme katsomassa Almodovarin uusimman.
Tänään luin bussissa ohuen opinnäytetyöoppaan ja toisaalta ahdistuin ja toisaalta oloni helpottui.

Omenasose banaanin ja maustamattoman jogurtin kanssa on aika hyvää.