Itsevarmuutta antavat vaatteet saattoivat tehota, ehkä vähän liiankin hyvin. Jossain tilanteissa minulla menee päälle outo esiintymisvaihde ja unohdan sen että oikeasti minun pitäisi olla hillitty ja hiljainen ja rauhallinen ja vakava. Yleensä niin käy vähän epämuodollisemmissa tilanteissa mutta joskus aika hermostuttavissa ja virallisissakin. Niin kävi Hollannissa töideni loppukritiikissä ja tänään työharjoitteluseminaarissa. En tiedä huomaako sitä kukaan muu, että yhtäkkiä muutun puheliaaksi (vähän liian estottomaksi puheissani), elehdin ja vitsailen ja kuulijat nauravat (toivon että he nauravat koska pitävät juttujani hauskoina eivätkä koska pitävät minua naurettavana). Muille ei naurettu. Loppuseminaarissa olin niin itsevarma että ajauduin väittelyyn luovuudesta erään tytön kanssa.
Jotkut jutut olisi voinut jättää sanomattakin ja jotkut asiat unohdin kokonaan ja harmittaa etten tajunnut ottaa työnäytteitä mukaan mutta olen kuitenkin aika tyytyväinen esiintymiseeni, luulen vaikuttaneeni aika itsevarmaltakin. Se auttoi että olin ainoa viidennen vuoden opiskelija enkä siis pelännyt muita (en kyllä pelkää oman vuosikurssinikaan opiskelijoita mutta vieraiden edessä on helpompi olla estoton).
Minun pitää mennä ensi viikolla puhumaan tutkielmani aiheesta, se on kai huono. Yritän olla miettimättä sitä, huonoimmassakin tapauksessa valmistumiseni viivästyy vähän ja sehän ei ole maailmanloppu.
Tekstit
3 kommenttia:
"Jossain tilanteissa minulla menee päälle outo esiintymisvaihde ja unohdan sen että oikeasti minun pitäisi olla hillitty ja hiljainen ja rauhallinen ja vakava."
Joo, mullekin käy välillä täsmälleen näin. Se on omituista. Ja tuntuu, että vanheneminen on sitä, että sitä käy useammin ja useammin.
Veloena, aattelin sulle tällaista neuvoa vaikka en tunnekaan sua, että kannattaa välillä rajoittaa sitä esiintymisvaihedetta (etenkin jos se on kovasti lisääntymään päin), että muutkin pääsee esiintymään ja ääneen.
Hauskaa että muillekin käy noin. Outoa siinä on se että esiintymisvaihde tuntuu menevän päälle melkein nappia painamalla, yhtäkkiä vain alan puhumaan eri tavalla.
Anonyymi, tuo oli hieman asiaton kommentti. Minä kyllä itse huolestun siitä että puhun liikaa (ainakaan niinä kahtena kertana kun Veloenan tapasin ei hän puhunut yhtään liikaa), siis sellaisissa tilanteissa, joissa ei ole kyse jostain seminaarista jossa minun on tarkoituskin puhua. Yritän antaa muillekin tilaa mutta kun muistan kaikki ne kerrat kun en ole saanut sanottua yhtään mitään olen vain iloinen nykyisestä tilanteesta. Kun valmistuin edellisestä koulustani neljä vuotta sitten oli seminaari aivan kauhean ahdistava ja sain käytettyä viisi minuuttia varatusta viidestätoista.
Lähetä kommentti