Pääni on kipeä ja ajatus ei oikein kulje.

Olen ollut tänään taas ahkera(hko) opiskelija.
Aamulla minulla oli tapaaminen yrityshautomo-ohjaajani kanssa, jännitin sitä kovasti. En itse tapaamista, ohjaajani on ihan mukava mies eikä lainkaan pelottava, vaikka miesten kanssa asioiminen on minusta aina hermostuttavampaa. Yrityshautomon tilat vain ovat lukkojen takana ja olen saanut vähän sekavia ohjeita siitä miten sinne pääsee (joskus pitää hakea avain vastaanotosta, joskus tehdä jotain muuta, tilat ovat Medipoliksessa, siellä on kaikenlaisia oikeita yrityksiä). Pelottavaa on myös se että tilat ovat viidennessä kerroksessa, sinne pääsee lasiseinäisellä hissillä tai pelottavia kierreportaita pitkin, yrityshautomoon pitää kulkea vielä siltaa pitkin, joka yhdistää rakennuksen kaksi osaa, ei mikään hyvä paikka korkeanpaikankammoiselle. Luulin että olisin joutunut soittamaan ohjaajalleni että hän tulisi avaamaan oven, mutta siellä olikin ovikello, ja hän tuli päästämään minut sisälle nopeasti. Onneksi, sillä sillalla huimasi aika pahasti.
Itse tapaaminen sujui hyvin, ja lähdin pois vakuuttuneena kyvyistäni ja loistavasta tulevaisuudestani yrittäjänä (joka asuu isäni yrityksen varastohuoneessa ja tulee toimeen 160 eurolla kuukaudessa, ehkä tekemissämme laskelmissa oli jotain pielessä), ohjaaja on aika hyvä kannustaja. En tiedä tuleeko minusta koskaan yrittäjää, mutta on kuitenkin hienoa saada mahdollisuus liikeidean kehittämiseen. Samalla vahvistui tunne siitä että saatan palata Etelä-Suomeen valmistuttuani. Voisin kyllä asua Oulussa tulevaisuudessakin mutta minua ei pidä täällä kuin oikeastaan ystävät, kaupunkina tämä ei ole minusta sen huonompi tai parempi kuin muutkaan (paitsi Lahti, johon onnistuin kehittämään vihasuhteen siellä päin asuessani. Syynä saattoi kyllä olla sen aikainen elämäntilanteenikin, joka oli kamala). Ystävät ovat kyllä hyvä syy jäädä Ouluun, en tiedä löytäisinkö uusia ystäviä ja kaipaisin vanhojakin. Tulevaisuus pelottaa.

Käävin myös koululla syömässä ja katsomassa löytyisikö sieltä tuttuja (löytyi, on aina hauskaa katsoa toisten projektien viimeisiä aiheita kun ei tarvitse itse olla mukana stressaamassa). Kävin kirjastossa selaamassa parin luokkakaverini opinnäytetöitä (luokkani päälle kahdestakymmenestä opiskelijasta kolme valmistui tavoiteajassa. En tiedä missä vika on, noistakin kaksi oli ollut vaihto-opiskelijana ja yhdellä oli töitä ja perhe joten kai meidän sinkkujen ja työttömienkin olisi pitänyt pystyä valmistumaan. Minulle kyllä tulee aika paljon ylimääräisiä opintopisteitä, jos kaikki sujuu hyvin). Lainasin myös pari kirjaa, opinnäytetyön tekemisestä (sain keväällä tehtyä vasta hauskemman puolen, nyt pitäisi kirjoittaa tutkielma jotenkin aiheeseen liittyen) ja liiketoimintasuunnitelmasta (olen hukassa yrityshautomon termien kanssa, se on alun perin tarkoitettu kaupan ja hallinnon opiskelijoille).

Kotimatkalla kävin nolaamassa itseni apteekissa selittämällä aivan liikaa, taisin antaa kuvan että olen särkylääkkeiden väärin- tai vähintään liikakäyttäjä. Näin myös oravan, se sai ajattelemaan muutakin kuin noloutta.

Kotona odotti vastaus erääseen tärkeään sähköpostiin, näyttää siltä että voin käyttää vanhan työkokemukseni työharjoitteluun ja niin pystyn valmistumaan jouluna, jos saan kaiken muun tehtyä.