5.9.2006

Mukava tunne kun on saanut tehtyä kaiken mitä tänään piti tehdä ja energiaa riittää vielä ehkä ei niin kiirellisten juttujen hoitamiseenkin (menin nukkumaan yhdeksältä, ehkä se vaikuttaa). Sain jopa soitettua pelottavan puhelun, jota olisin tavallisesti välttänyt viimeiseen saakka mutta ajattelin että yrityshautomon opettajalle on paras soittaa, jos hän pyytää niin, jos en pysty käyttämään puhelinta ei minusta ole yrittäjäksi. Huomenna pitää mennä sinne keskustelemaan yrityssuunnitelmastani. Vähän hirvittää, se paikka on kummallinen ja ovet lukossa ja avain pitää ehkä pyytää jostain tai sitten soittaa opettajalle ja pyytää avaamaan ovi, hankalaa. Mutta sitäkin voi pitää taas yhtenä testinä, ei minusta ole yrittäjäksi jos en selviä yhdestä ovesta. Ei minusta ole ehkä yrittäjäksi muutenkaan.

Nyt pitäisi käydä kirjastossa palauttamassa muutama kirja ja hakemassa yksi varaus, sitten pitäisi laittaa ruokaa. Sitten voin levätä.

Ärsyttävää että jännitän puhelinsoittoja noin ja niistä toipuminen kestää jonkin aikaa, en pysty rentoutumaan. Kävely kirjastoon auttaa varmasti.

6 kommenttia:

Peggy G. kirjoitti...

Et ole ainoa, joka pelkää puhelinsoittoja. :( Täällä toinen samanlainen. Ja onnettomuudeksi joudun soittelemaan vieläpä aika paljon. Joskus jotkut puhelut jännittävät aivan sairaasti ja niitä tulee lykänneeksikin.. vaikkei tietysti pitäisi.. eihän se siitä helpotu, että lykkää..

Ihmisen mielikuvitus on kumma juttu. Sitä kuvittelee aina pahinta, mutta monesti sitten nuo soitot menevätkin ihan hyvin.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Lykkääminen on tuttua ja se ei todellakaan auta. Minua ärsyttää siinä jännittämisessä eniten se että puhelut sujuvat aina hyvin (tosin tänään kuvittelen sanoneeni jotain tyhmää), kunhan vain saan soitettua. Pahin hetki on se kun numero on valittu puhelimesta ja pitäisi vielä painaa sitä vihreää luuria, lankapuhelimen aikaan ei voinut jäädä viivyttelemään tuossa kohdassa.

HeidiHahmo kirjoitti...

Hei, näkymätön tyttö! Minä uudistin hieman blogiani.

Oli puhetta, että sinä tulet joskus käymään täällä päin. Mentäisiin katsomaan lintutorneja. En ole unohtanut sitä ajatusta. Vieläkö kiinnostaa? Aikatauluista pitäisi varmaan sopia sähköpostilla...

:)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Huomasin että oli uudistanut. Lintutornissa käyminen kiinnostaa kyllä, minäkään en ole unohtanut :) Täytyy laittaa sähköpostia.

sisatto kirjoitti...

Suosittelen jännittävien ja ahdistavien asioiden tekemistä pois mahdollisimman pian. Ne eivät yhtään parane lykkäämisestä, päin vastoin.

Mutta sinulla on hyvä asenne. Kannattaa vain rohkeasti tehdä pelottavia asioita. Luulen että pelottavuus alkaa kulua niistä pois hiljalleen. Ainakin minulle kävi niin.

Ja se on tosiaan mukavaa kun on tehnyt kaikki asiat jotka pitää... minullakin oli oikeastaan sellainen päivä, vaikka meinasin ensin kirjoittaa ettei jäänyt aikaa tehdä muuta. Mutta tässäpä luen blogeja kaikessa rauhassa.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ainakaan vielä pelottavat asiat eivät ole muuttuneet helpoiksi, mutta saa ainakin tuntea itsensä välillä hyvin urheaksi :)
Minä jäin vähän tyytymättömäksi päivän saavutuksiin, yksi sähköposti jäi kirjoittamatta, mutta asia ei ole yhtään ajankohtainen (pitäisi kysyä koulutussihteeriltä joulukuun opintotuen hakemisesta) ja en saanut keksittyä mitä oikeastaan haluan kysyä ja koulutussihteerikin on poissa torstaihin asti niin en jaksa ahdistua. Roskat voisi kyllä viedä. Ja ehkä tiskata.

Blog Widget by LinkWithin