Toisessa ulottuvuudessa

Tänään on tapahtunut kaikkea kummallista.

Kävin aamulla mustikkametsässä tutkimassa puolukoiden kypsyyttä, ne olivat aika raakoja vielä. Löysin kuitenkin muutaman vähän ylikypsän vatun paikasta jossa taatusti kasvoi vain horsmaa kun kuljin siitä viimeksi, nyt aivan polun reunassa oli muutama vatunvarsi.

Tapasin torstaina erään ystäväni ja puhuimme muun muassa yhteydenpidosta sukulaisiin, minun on vaikeaa kuvitella puhuvani setieni tai tätieni tai enojeni tai serkkujenikaan kanssa puhelimessa, isoäitinikin kanssa puhuminen tuntuu kummalliselta (se tietysti johtuu myös dementiasta). Tänään sain sähköpostia eräältä sedältäni (minulla taitaa olla niitä kaksi, tätien miesten lisäksi. Minulla on myös kolme enoa ja neljä tätiä. Ja aika monta serkkua), aivan yllättäen. Viestissä ei kyllä ollut mitään erityistä, vain linkki sivulle, jossa oli serkkuni perheen blogi tai vastaava. En edes tiennyt että heillä oli jo kaksi lasta.
Lapsena tuo serkku tuntui jännittävältä, hän oli kauhean pitkä ja aika vähäpuheinen. Viimeksi taisin tavata hänet kuutisen vuotta sitten toisen serkun ylioppilasjuhlissa. Hän oli kuullut siitä etten ollut päässyt minnekään opiskelemaan ja suositteli minulle saamelaiskäsitöiden opiskelua Inarissa, mitä hän itsekin opiskeli. Suvullamme ei ole mitään yhteyksiä Lappiin mutta jotenkin hän päätyi ja kotiutui sinne ja minä en voi sanoa olevani sukumme pohjoisin jäsen (äidin puolen suvussa kyllä olen).

Keittiöni kattolamppuun ei ole tullut valoa pariin päivään. Ajattelin että se on palanut mutta en jaksanut vaihtaa sitä heti. Äsken tulin kaupasta ja laitoin valot päälle, puolihuomaamatta. Ihmettelin vain outoa kirkkautta.
Yleensä odotan korjaamista vaativien juttujen kanssa pari päivää ja yllättävän usein ne alkavat toimia itsestään (tietääkö joku miksi lamppu saattaisi käyttäytyä noin?).