Kirjoittaminen on vaikeaa, ainakin tutkielman ja sähköpostien. Blogin kirjoittaminen on helpompaa, välillä se aiheuttaa syyllisyyttä: jos en jaksa kirjoittaa vastauksia saamiini sähköposteihin, niin miten jaksan kirjoittaa blogia? Sähköpostien kirjoittaminen on vaikeampaa, täällä voin kirjoittaa suunnilleen mitä haluan ja mistä aiheesta tahansa, sähköpostiin vastatessa se ei onnistu. Siinä joutuu tekemisiin oikeiden ihmistenkin kanssa.
Joka tapauksessa kiitos niille kahdelle treffi-ilmoitukseen vastanneelle, saatte kyllä jossain vaiheessa vastauksetkin. Samoin muut mahdollisesti minulta sähköpostia odottavat, pahoitteluni viivästymisestä, tutkielma vie kaiken energian.
Tutkielmakin on kyllä edistynyt vähän, hitaammin tosin kuin odotin. Lukeminen ja muistiinpanojen tekeminen on näköjään helpompaa kuin kirjoittaminen. Siinä on myös sama ongelma kuin harjoittelutyökirjani kanssa, kun teksti julkaistaan (vaikka siitä tulisikin vain pari kappaletta koululleni) on se heti vaikeampaa kirjoittaa kuin blogihömppä. Tai oikeastaan kummassakaan tapauksessa ei ole niinkään kirjoittamisesta vaan muokkaamisesta.
Tutkielma on tainnut saada minut vähän sekaisin, eilen koulussa oli aika outoa kun piti puhua ja käyttäytyä jotenkin täysjärkisesti (asiaa ei auta että analysoitavat elokuvani käsittelevät sodan mielipuolisuutta, psykoottisia naisia ja pojan suhdetta skitsofreeniseen äitiinsä). Lähetin myös siskolleni ostamani huivin hänelle nimettömästi, se vaikutti hyvältä idealta (lähettäjän nimen kohdalla on vain kissan kuvan) mutta jälkeenpäin ajatellen vähän kummalliselta. Ehkä vähän auttaa se että sentään tarkoitukseni oli ilahduttaa enkä sentään lähettänyt nimettömiä solvauksia tai uhkauksia. Postivirkailija piti minulle saarnan siitä että olin tunkenut huivin liian pieneen kirjekuoreen, isommassa postimaksu olisi ollut pienempi (kuoresta tuli liian paksu). Vähän päälle euron säästääkseni en viitsinyt ostaa isompaa kuorta ja tehdä uutta postireissua. Täytyy varmaan soittaa tänään siskolle ja selittää.
Lisäys myöhemmin:
Sisko soitti, oli arvannut keneltä paketti oli tullut. En ollut puhunut hänen kanssaan vähään aikaan, pääsimme vertailemaan erilaisia vaivoja (hän kyllä voittaa minut niiden määrässä).
Tekstit
4 kommenttia:
Kieltämällä blogiin on vaivatonta naputella verrattuna sähköpostiin tai "oikeisiin" teksteihin.
Onnittelut myös noista kahdesta treffi-ilmoitusvastauksesta: minulle ei nimittäin ole vielä tullut yhtään :)
Nuo olivat vielä hyviä vastauksia, toisin kuin suurin osa deittipalveluiden kautta saamistani.
Oikean tekstin kirjoittaminen on kyllä hankalaa, sain tänään aikaan puolet tavoitteestani, täytyy yrittää olla huomenna ahkerampi.
HIH :D Löysin blogiisi sen perusteella, että googlasin sanan sokeriaddikti. Sitten lueskelin yhtä jos toista, tulin hyvälle mielelle. En siksi että iloitsisin siitä, että elämä aiheuttaa sinulle pään vaivaa, vaan siitä, että pään vaivasi ovat samankaltaisia kuin minulla. :D
Mukavaa syksyn jatkoa.
PS. Olen todella itserakas enkä lue kuin yhtä ainutta blogia säännöllisesti. Kirjoitan mieluummin itse. Tämän on siis kunnianosoitus, kun luin ja kommentoin. ;)
Päve, kiitos kunnianosoituksesta :)
Kun aloitin blogin pitämisen yllätyin siitä miten paljon löytyi sellaisia ihmisiä, joilla oli ihan samanlaisia kokemuksia, se on kyllä jollain tavalla huojentavaa. Muutenkin yllätyin blogin pitämisen yhteisöllisyydestä, kuvittelin että minä vain kirjoitan ja joku ehkä lukee mutta lukijoilla on vähintään yhtä iso rooli kuin minulla.
Lähetä kommentti