Liityin kokeilumielessä Kiloklubiin, jos se vaikka auttaisi pääsemään takaisin normaalipainon puolelle (kyseessä ei ole monen kilon projekti mutta yksin se ei tunnu onnistuvan). Klubissa pidetään ruokapäiväkirjaa, jonka perusteella ohjelma kertoo kalorimäärät ja, mikä on tärkeämpää, ruuan laadun ja sen miten hyvin on onnistunut syömään hedelmiä, kuituja, rasvaa ja proteiinia ja herkkuja (niitäkin saa syödä, kohtuudella tietysti). Vajaan viikon kokeilun perusteella tuo systeemi sopii minulle hyvin.
Päätin viime keväänä hankkiutua eroon Hollannin kiloista (jotka olivat seurausta lähes jokapäiväisestä karkinsyönnistä) ja laihduinkin viitisen kiloa jättämällä pois jokapäiväisen herkuttelun ja syömällä enemmän hedelmiä. Paino tippui ihan hyvin kunnes kesällä makeahimo paheni (himo on pahimmillaan ollut sitä luokkaa että ollessani äitini luona olen koko viikonlopun suunnitellut mitä karkkia ostan maanantaiselle paluumatkalle) ja paino kohosi taas yli 70 kilon. Ei se ole tietysti kuin lievää ylipainoa, mutta puutun mieluummin asiaan tässä vaiheessa kuin sitten kun pudotettavaa on parisenkymmentä kiloa. En haluaisi olla laiha ja tuskin siihen pääsisinkään, haluaisin vain olla kunnolla normaalipainoinen, tavoitteeni on tällä hetkellä 67 kiloa. Olen 166 cm pitkä suunnilleen, joten joidenkin mielestä tuokin on kamalan suuri paino.
Tärkeintä olisi kuitenkin oppia syömään hyvin. Olen ollut viime vuodet hirvittävän väsynyt ja saamaton, tai ehkä niin on ollut aina. Aivan viime aikoina minulla on ollut myös järkyttävä nälkä, sellainen kuvottava ja pyörryttävä, johon syöminenkään ei tunnu auttavan. En ole vain jaksanut syödä vielä jotain, olen ajatellut että ehkä se häviää. Olen kyllä tiennyt että syön pienempiä annoksia kuin koulukaverini (varsinkin ne laihat ja energiset joiden lautaset ovat aina kukkuroillaan). Olen nirso ruuan suhteen enkä yleensä pidä kouluruuasta, olen ajatellut että syön sitten enemmän kotona. Ennen tätä vuotta se on ollut lähinnä leipää, toista lämmintä ruokaa en ole syönyt varhaislapsuuden jälkeen. Sen yhdenkin tekemisessä on tarpeeksi vaivaa. Olen kuitenkin kuvitellut, että syön suhteellisen hyvin ja aivan normaalisti ja että suurin ongelmani on makeanhimo. Varsinaisella laihdutuskuurilla en ole ollut koskaan.
Siinä mielessä syönkin terveellisesti että käytän hyviä rasvoja, syön runsaskuituisia viljatuotteita, aika paljon hedelmiä enkä syö kauhean epäterveellisiä ruokia, lukuun ottamatta karkit ja muu makea. Ruokapäiväkirjan pitäminen onkin ollut aikamoinen järkytys, vähän eri mielessä kuin olen ajatellut. Syön yksinkertaisesti aivan liian vähän, varsinkin proteiineja ja rasvaa. Minulla on aika hölmö olo. Olen ravannut vuosikausia terveydenhoitajalla mittauttamassa hemoglobiiniani (joka on aina ollut alarajoilla) ja valittamassa väsymystäni (terveydenhoitaja ei tietysti heti ensimmäisenä epäile että normaalipainon ylärajoilla roikkuva söisi liian vähän) ja ehkä selitys onkin niin yksinkertainen että en ole vain syönyt tarpeeksi. Ehkä paljon syövät laihat ystäväni ovat laihoja ja energisiä sen takia että heillä on tarpeeksi energiaa liikkua, eikä heidän laihuutensa johdu vain siitä urheilullisina ihmisinä heillä on varaa kuluttaa enemmän kuin minulla. Olen ajatellut että proteiinien vaikutuksen korostaminen on vain Atkins-hömppää, mutta tokihan virallinen näkemys suosittelee niiden syömistä ja minä en päässyt edes suositusten alarajoille, sama pätee rasvoihin. Päätin alkaa syömään taas juustoa ja lisäämään jotenkin proteiinien määrää. Olen keskiviikosta lähtien syönyt huomattavasti enemmän kuin ennen ja kiinnittänyt huomiota ruuan laatuun. Minulla ei ole ollut enää nälkää (ennen minulla oli usein nälkä vaikka olin juuri syönyt) ja olen ollut energisempi. En ehkä yhtä energinen kuin ne laihat kaverini mutta pirteämpi kuin vähään aikaan. Ostin myös vaa'an, olen ennen käynyt uimahallin vaa'alla vesijumpan jälkeen illalla, se ei ole paras mahdollinen punnitusaika. En tiedä saanko syötyä jatkossa samalla tavalla ja onko minulla siihen varaa mutta nyt olen taas aivan normaalipainon ylärajalla, painoindeksi pitkästä aikaa 25.
Tekstit
15 kommenttia:
Karkin syöminen on siinä mielessä hämäävää, että sillä kyllä lähtee se nälän tunne pitkäksikin aikaa, vaikkei maha tulekaan täyteen eikä siitä saa oikein mitään kovin hyödyllisiä ravintoaineita. Itselleni karkki tekee juuri sen, että avrsinainen nälkä katoaa, mutta kuitenkin tekee jatkuvasti mieli vielä vähän jotain. Sitten sitä napostelee kaikenlaista koko illan, mutta mitään järkevää ei tule syötyä.
Sekin, että syö pienempiä annoksia, tuntuu johtavan vähän siihen, että on sitten kuitenkin pakko illemmalla napostella yhtenään. Ja napostellessa ei yleensä syö koivn terveellisesti. Jos vaan suosiolla söisi aina ainakin kerran päivässä sen riitävän ison lämpimän ruuan, niin tulisi varmaan kokonaisuudessaan päivän aikana syötyä vähemmän ja ehkä terveellisemminkin, jos ei koko ajan sitten napostelisi jotain. Itse vaan olen suunnattoman huono noiden isojen aterioiden kanssa. Tuntuu ettei mahdu paljoa kerallaan. Siksi syönkin sitten vähän mutta usiein, ja nimenomaan ilta-aikaan tulee kyllä liian usein sorruttua herkkuihin. Yritän sitten korjata noita lipsahduksia tällä valtaisalla hedelmien syömiselläni.
Karkin syöminen tuottaa myös sen ongelman, että verensokeri nousee hetkellisesti ylös, mutta romahtaa nopeasti, josta seuraa se väsymys. Siksikin liiallinen makean syönti on pahasta.
Väsymys todennäköisesti häviää ihan sillä, että korvaa ravitsevammalla ruoalla sen karkin ja makean syömisen. Ruokahalukin palaa aika äkkiä, kun vähentää makean syöntiä.
On tosiaan parempi laihtumisen kannaltakin syödä usein pienempiä annoksia kuin kerralla isoja annoksia. Olokin on helpompi, kun ei syö itseänsä kerran päivässä ähkyyn.
Täytyy tunnustaa, että olen joskus, tai aika montakin kertaa, syönyt nälkääni niin paljon karkkia on tullut huono olo, sillä on saanut nälän pois ja ei tarvitse miettiä mitä söisi, varsinkin kun nälkä jää vaikka söisi kuinka paljon tahansa.
Iltasyöpöttely ei ole ollut ongelmani, oikeastaan päinvastoin. Olen saattanut syödä viimeisen kerran neljän viiden maissa ja sitten mennyt nälkäisenä nukkumaan, se on hyvin tuttua. Olen kyllä syönyt aina sen yhden lämpimän ruuan (harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta), toista ei vain tee mieli ja sitten olen syönyt leipää. Ensimmäisenä Oulun vuonna ostin vain leipää, banaaneja ja jugurttia viikolla. Minulla ei oikeastaan ikinä ole mitään herkkuja kotona, suurempi ongelma on kaupassa ja varsinkin jos on nälkä, se koitui Hollannissakin kohtalokseni.
Enkä ole syönyt makeaa joka päivä jatkuvasti enkä välttämättä kauhean suuria määriä. En usko että pelkkä makean poisjättäminen auttaa väsymykseen, ainakaan se ei auttanut keväällä, lisäsin silloinkin muun ruuan määrää, mutta en tarpeeksi. Ruokahalua minulla kyllä on ollut aina, on vain niin paljon ruokia joita inhoan ja joita en pysty syömään vaikka olen kyllä yrittänytkin. Täytyy varmaan lukea blogia kevään ajalta ja katsoa valitanko poikkeuksellista väsymystä, jossain vaiheessa tämän vuoden aikana en edes pysynyt hereillä vaan minun piti nukkua päiväunia.
Nyt minulla ei oikeastaan ole ollut makeanhimoa, siis tämän muutaman päivän aikana, joista ei tietenkään voi vielä kauheasti päätellä. Muistan keväältä että karkkihyllyn ohittaminen oli välillä aikamoista taistelua, nyt se ei ole houkutellut. Olen kyllä syönyt makeaa, lauantaina marenkeja ja puolukkaa vaniljakastikkeen kanssa ja eilen kolme pientä suklaapatukkaa, ehkä liikaa mutta silti kalorivaje oli ohjelman suosittelema. Jos tuo ohjelma pitää paikkansa, ja miksi ei pitäisi, niin minulle on vaikeaa saada syötyä edes laihduttajille suositeltu määrä (tuolla 1500 kcal, siellä uskotaan hitaaseen laihduttamiseen).
Painoindeksit ovat kyllä ilkeä juttu. Kävin juuri vähän aikaa sitten terveydenhoitajalla ja kaiken järjen mukaan olen lihava, en vain tiedä mistä kohtaa. Olen 149cm pitkä ja painan 57kiloa. Ja kylkiluuni näkyvät.
Syön kyllä nannaa, mutta muuten syön terveellisesti. Töiden puolesta saan niin paljon hyötyliikuntaa, että paino pysyy kohdillaan jatkuvasti.
Ihmisten ei mielestäni pitäisi miettiä liikaa painoasioita. Tulee vain harmaita hiuksia. Jos vain muistaa syödä muuten terveellisesti, vain nälkäänsä ja liikkua edes vähän, mielestäni voi syödä välillä pari herkutustakin. :)
Mutta se oon taas näitä IMHO juttuja.
Yritänkin olla kauheasti miettimättä painojuttuja, enkä todellakaan usko että elämäni olisi parempaa kaksi kiloa laihempana. Halusin vain katkaista kehityksen joka olisi saattanut johtaa kunnon ylipainoon, minä en todellakaan saa tarpeeksi liikuntaa ponnistelematta. Oikeastaan tärkeintä olisi syödä terveellisesti ja olla terve ja hyväkuntoisehko, siihen pyrin. Herkutella saa ja vaikka pyrinkin välttämään herkkuja viikolla niin saa syödä jos on hyvä syy. Tuo Kiloklubikin korostaa herkuttelun merkitystä ja vastustaa nälkäkuureja. Minulla on vain ollut se ongelma että pieni määrä herkkua ei tunnu missään vaan herkun tekee hyväksi osittain se että tietää ettei se lopu ihan heti. Yksi suklaapala ei toimi.
Vaikuttaisi ehkä siltä, ettei tuon väsymyksen kanssa välttämätt' ole kiinni siitä kuinka paljon kaloreita saa, vaan siitä mitä syö. Niinkuin postauksessa mainitsit, niin ehkä tarvitset enemmän proteiinia ka hyviä rasvoja. Sellaita vähän tuhdimpaa ravintoa, että vähemmässä määrässä enemmän ravintoaineita. Olitkos sinä lihansyöjä?
Olen nyt niin ihastunut tuohon teoriaani siitä että olen syönyt liian vähän että siitä on vaikeaa erota :) Luulen että väsymyksessä voi olla kyse yhteisvaikutuksesta, en ole oikeasti syönyt tarpeeksi joten tietenkään minulla ei ole tarpeeksi energiaa ja en ole kyllä syönyt tarpeeksi proteiinia. Enemmän olen kyllä sitä syönyt kuin rasvaa, siis karkittomina aikoina (joita on ollut esim. koko viime kevät, sallittuja viikonloppuherkkuja lukuun ottamatta), ruokavalioni on ollut aika vähärasvainen. Pariin vuoteen en edes käyttänyt margariinia, aloitin sen taas kun tajusin etten saa hyviä rasvoja varmaan lainkaan.
Olen kyllä lihansyöjä ja nyt kokeilen taas jokapäiväistä lihansyöntiä. Olisi tietysti parempi olla kasvissyöjä mutta pavut ja tofu kuuluvat inhoamieni ruokien listalle (paitsi vihreät pavut). Oman ongelmansa tuo laktoosi-intoleranssini, olen lisännyt maitotuotteiden, vähälaktoosisten kylläkin, käyttöä ja en tiedä kestääkö mahani sitä. Laktoosittomia vaihtoehtoja löytyy muille paitsi maustamattomalle jogurtille, ne ovat vain niin kalliita. Laktoosinsietokykyni on selvinnyt ihan hyvin joka-aamuisesta jugurtista mutta se voi olla raja, ehkä täytyy yrittää ostaa muut, siis margariini ja rahka laktoosittomina.
Vinkkinä sanoisin että sinun tosiaan kannattaisi ehkä kokeilla kevyttä Atkins-tyyppistä dieettiä, vähentäisit kunnolla nopeita hiilihydraatteja erityisesti leivän ja piilosokerin (karkki, jugurtti etc.) suhteen ja korvaisit ne hedelmillä ja vihanneksilla. Aika reippaasti saisit varmaan lisätä lihan ja kananmunien yms. syöntiä. Rasvojen suhteen erityisesti pähkinät ja lohi ovat hyviä.
Omalla kohdallani tämä on toiminut varsin hyvin, joskin hintaa tulee enemmän koska pyrin hankkimaan eläinkunnan tuotteet mahdollisimman luomuna.
ei todellakaan kannata kasvattaa sitä yhtä annosta, vaan syödä muutaman kerran päivässä pienempi annos.
ihmisellä on kuitenkin aika pieni vatsalaukku. turhaa sitä on venyttää, tuo isomman aterian yksi huonoista puolista on juurikin se että vatsalaukku venyy jolloin sitä on aina vain hankalampi täyttää, ts. nälän tunne ei koskaan katoa kunnolla.
ei se ole täysin tuulesta temmattu, kun sanotaan että pitäisi viisi ateriaan syödä päivässä. aamulla, kevyt lounas, välipala, päivällinen ja illalla vielä kevyesti, hedelmää esim.
Jarmo, minullaon lieviä ennakkoluuloja kaikenlaisia dieettejä kohtaan, myös Atkinsia. Minulla ei myöskään ole varaa syödä yhtään kalliimmin. En oikeastaan usko että saan kauheasti piilosokereita, kun viikolla en syö makeaa, ellei ole joku erityistilaisuus. Jogurttiakaan en syö muuten kuin maustamattomana ja rasvattomana.
Anonyymi, en ole kasvattanutkaan annoskokoja. Olen lisännyt välipalojen määrää, syön jonkun hedelmän aamupäivällä (syön aamiaisen niin aikaisin että nälkä tulee jo kymmeneltä) ja iltapäivällä ja illalla. Lounas on suunnilleen samanlainen kuin ennenkin ja pyrin syömään nyt jonkinlaisen illallisen enkä yritä selvitä koko iltaa kolmella leivällä. En edes pystyisi syömään suurempia annoskokoja, ylipainossani ei ole onneksi ollut kyse siitä että söisin liikaa, siitä vieroittautuminen on kai aika hankalaa.
Tänä aamuna olen kunnolla normaalipainoinen. Kesäkuun alussa olin kyllä vielä kevyempi, varsinkin kun olen punninnut itseni silloin illalla jumpan jälkeen.
Mhöö. Minä olin kouluaikoina senaikaisten suositusten mukaan 25kg alipainoinen. Sitten kun olin keski-ikäisenä äijänä ensimmäistä kertaa koulaikaisten normien mukaan normaalipainoinen, tuli sanomista, että painoindeksi on suositusten ylärajoilla. Rajoitin sitten vähän hillittömintä ahmimista, ja pääsin ylärajan alle. Pian sitten ilmestyikin tutkimus, että kuolleisuus on pienin niillä, joilla painoindeksi on pikkuisen yli suosituksen.
Suosittelen itsekin proteiinin lisäämistä. Itse pyrin syömäään niin, että saisin joka päivä jotain lihaista ruokaa. Niinä päivinä jolloin liha on jäänyt pois, niin nopeasti alkaa tulla "nälkäinen" olo. Jos ei sinä päivänä ihan, niin ainakin seuraavana. Eikä vaikka pari kinkkusiivua paljon lopulta ole, mutta hyvin tyydyttävää elimistölle.
Anonyymi, olen kuullut sellaisestakin tutkimuksesta jonka mukaan lievästi ylipainoisten laihduttaminen saattaa olla jopa vahingollista. Taidan kuitenkin ottaa riskin.
Minä olin koulun terveystarkastuksissa aina normaalipainon ylärajoilla ja sain aina kuulla siitä. En minä ihan laiha ollutkaan mutta kun nyt katson ala-asteen kuviani niin hämmästyn sitä miten hoikka olen ollut, vaikka silloin kuvittelinkin olevani kauhean iso. Onneksi en sentään ajautunut laihdutuskuureihin ja syömishäiriöön.
http mistress, ongelmani on ollut se etten pidä lihasta. Toisaalta en myöskään pidä kasvisruuista niin paljon että pystyisin syömään tasapainoisesti. Ja raha on tietysti ongelma.
Sain lääkärikäynnillä vahvistusta epäilylleni lievästä hormonihäiriöstä, ja mikäs sen parempi motivaatio vihdoin pudottaa painoa kuin pelko verisuonitaudeista ja diabeteksesta keski-iässä! (Minä ainakin haluaisin olla terve 60-vuotiaana.) Karkinsyönti jäi siihen, joksikin aikaa. Ja kun en syö karkkia, ei sitä tee mieli, ei edes suklaata. Kunnes tulee paha mieli. :) Lisäsin myös liikuntaa huomattavasti, ja paino lähti lupaavaan 0,5kg/viikossa laskuun. Mutta kun tulee kiire ja stressi, palaan pahoille tavoille, ja painoni on pian taas noussut entisiin lukemiin. Mutta luulen että tämän postin ja kommenttien lukeminen on yksi lisäsysäys ottaa taas itseäni niskasta kiinni, kiitoksia vaan. :) Luulen että silloin myös olisin paremmalla tuulella, vähemmän stressaantunut ja ärsyyntynyt. Liikaa toivottu? Ainakin juuri niin kävi aloittaessani.
Itse uskon että ruokaa vähemmän ja usein olisi hyvä vaihtoehto. On ilmeisesti tieteellisestikin todettu että ylipainoiset syövät liian suuria annoksia. Ja toisaalta on todettu että päivällä pitäisi syödä noin neljän tunnin välein. Itse uskon hedelmiin välipaloina, vaikka niissä sokereita onkin. Yrittäisin syödä paljon porkkanaa, ellen olisi kyllästynyt siihen. Olen kokeillut Nutrilett-patukkaa ateriankorvikkeeksi, mutta huonolla menestyksellä.
Mitä laihduttamisen vaarallisuuteen tulee: Sen jälkeen kun lievän ylipainon karistaminen etenkin poukkoillen todettiin vaaralliseksi, on toisaalla se väite kumottu. Painon poukkoileminen luultavasti on aina huono asia, mutta vähäkin kannattaa yrittää vähentää. Luulen että se on niin yksilöllistä että tutkimukset heittelevät. Koska luulen että jollekin yksilölle painoindeksi esim. 26,5 on henkilökohtainen normaali eikä riski.
Ja sitten on vielä ne suositukset: "Puoli tuntia liikuntaa kolme kertaa viikossa" on varmasti keski-ikäiselle huonokuntoiselle jo kohennusta, mutta ei se alle kolmekymppisen jonkun verran hyötyliikkuvan kuntoa kohota. Samoin "viisi prosenttiakin painosta pois on suuri riskin vähennys" pätee varmasti suuressa diabetesriskissä olevalle eläkeikää lähestyvälle. Minunlaiselleni se ei ole juuri mitään, kun ajattelee vuosikymmeniä eteenpäin, ja kuinka painonpudotus iän karttuessa vaikeutuu - ja kilojen kartuttaminen helpottuu!
Kirjoitinpa pitkästi. Innostuin hieman liikaa! :) Tsemppiä Näkymättömälle ja muille "elämäntaparemonttiin". :)
Anonyymi, kiitos pitkästä kommentistasi ja onnea matkaan :)
Minullakin terveys on ollut suurin motivaattori, vaikka ylipainoa ei ollutkaan paljon, painavimmillani painoin 75 kiloa, se tuntui olevan noususuunnassa jos en olisi tehnyt jotain. Mieluummin olen terve ja ehkä vähän pirteämpi, ulkonäköjutut ovat sitten toissijaisia.
Liikuntaa voisin kyllä lisätä, mutta tuskin lisään, vesijumppa pari kolme kertaa viikossa ja kävelyä muulloin saa riittää. Karkin syönti on se pahin ongelma, en usko että olen syönyt liian isoja annoksiakaan (ainakaan verrattuna niihin laihoihin kavereihini) ja luulen että ruokani on muutenkin ollut suhteellisen terveellistä, en syö roskaruokaa ja vältän eläinrasvoja. Viime aikoina olen syönyt aika paljon porkkanaa, Prismasta sai todella halvalla.
Lähetä kommentti