Kun kerran Hurina niin painokkaasti käski.
Kokeilin treffi-ilmoitusta viimeksi keväällä, se ei oikein toiminut. Eivät ne ole toimineet aikaisemminkaan, tai siis minä en ole osannut käyttää niitä hyödykseni. Voin kokeilla tätä tälläkin tavalla, hyvin kevyesti ja ei-tositarkoituksella, minähän väitän etten kaipaa seurustelusuhdetta.
Hurinan säännöt ovat seuraavat: Pitää julkaista ilmoitus blogissaan tai Deittinetissä (tai vaikka kommenttilaatikossani, jos haluaa) tai vastata viiteen ilmoitukseen. Tärkeintä on päätyä treffeille ja kertoa siitä blogissaan. Täytyy myös haastaa kuusi tai enemmän jatkamaan haastetta. Viimeistä kohtaa minä en saa suoritettua, en keksi millään kuutta sopivaa ihmistä ja muutenkin inhoan sitä että pakotetaan haastamaan, siitä tulee mieleeni ketjukirjeet, joita ei saa katkaista tai tulee maailmanloppu. Haastan siis epämääräisesti kuusi tai enemmän tämän lukenutta, jotka tuntevat kiinnostusta meemiä kohtaan.
Ja sitten se ilmoitus.
Sen kirjoittaminen on aika vaikeaa. Olisi helppoa kirjoittaa että olen keskipituinen, vähän painavampi kuin pitäisi olla, pitkähiuksinen, ruskeahiuksinen, vihreäsilmäinen, tuleva medianomi, oululainen, ehkä bi (naisetkin saavat vastata jos haluavat), aika kokematon, joko pelokas tai liian puhelias ja tyytyväinen elämääni, mutta en tiedä kertooko se minusta kauheasti, ainakaan sellaisille, jotka ovat blogiani lukeneet.
En tiedä kertovatko nämä listat enemmän.
Asioita, joista pidän:
Pidän marjastuksesta ja säilönnästä ja syksyllä minuun iskee lievä neuleinnostus.
Pidän leipomisesta.
Ja kotona olemisesta.
Pidän myös oudoista vanhoista tavaroista.
Pidän hömppäkirjoista, vaikken olekaan varsinaisesti romanttinen.
Pidän puista, haapa on suosikkini.
Pidän Ylen ykkösen kuuntelemisesta.
Pidän hameista ja hatuista ja värikkäistä kengistä.
Pidän vihreästä teestä. Ja vihreästä väristä. Pidän oikeastaan kaikista väreistä, paitsi epämääräisistä.
Vesijumpasta
Asioita, joista en pidä:
Savuiset baarit.
Tupakointi yleensä.
Fanatismi.
Tärkeät ja ei niin tärkeät puhelut.
Tuputtaminen.
Alentuva ystävällisyys.
Sipuli, sienet, kypsennetty paprika, ananas ja kaali, muiden muassa.
Klassikoista, joita en saa ikinä luettua.
Ampiaiset.
Stereotyyppinen sinkkuelämä.
Miksi en ole hyvä mahdollinen tyttöystävä:
Olen aika estynyt, ja esim. seksi saattaisi olla hankalaa.
Viihdyn liian hyvin yksin.
Olen neuroottinen ja luulotautinen.
Läheisyys on vaikeaa ja toisten koskettaminen.
Minun on parantuneesta itsetunnostani huolimatta välillä vaikeaa uskoa että voi seurustella vaikka ei olisi täydellinen.
En osaa käsitellä negatiivisia asioita rakentavasti.
Pakenen, jos kuvittelen että minua painostetaan.
En osaa hyväksyä toisten ärsyttävimpiä piirteitä.
Välttelen vaikeiden asioiden käsittelyä.
Olen aika epäsiisti.
Miksi saattaisin olla ihan hyvä mahdollinen tyttöystävä:
Olen aika rehellinen.
Ja uskollinen.
Osaan leipoa aika hyvin (näitä on aika vaikeaa keksiä, vaikken vihaakaan itseäni, en vain tiedä mistä ominaisuuksista voisi olla hyötyä).
Minulla ei ainakaan ole traumaattisia parisuhdekokemuksia menneisyydessäni.
Pidän vartalostani enemmän kuin vihaan sitä ja alastomuus ei ehkä olisi ongelma.
En odota tai halua hemmottelua ja timantteja ja ruusuja ja sellaisia juttuja.
Joidenkin ihmisten mielestä olen ihan mielenkiintoinen.
Olen itsenäinen (en tiedä onko tuo hyvä puoli).
En ole ilkeä.
En suutu helposti.
Jos kiinnostaa niin sähköpostiosoitteeni pitäisi löytyä profiilistani.
Täytyy vielä lisätä ettei vastanneiden nimiä tai muuta tietenkään julkaista täällä, mahdollisten treffien kuvailukin on jotain tyyliin "Kävin kahvilla treffi-ilmoitukseen vastanneen kanssa. Oli hauskaa".
16.10.2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Jännitävä kokeilu. Blogitreffi-ilmoitukset ovatkin aivan uusi seuranhakumedia.
Mahtaako ilmoituksesi olla vähän turhan vaatimaton:) Olen melko varma siitä, että suurin osa niistä "ehkistä" on siellä positiivisten osalla aika tarpeetomia. Mielenkiintoinen ainakin olet varmasti. Itsenäisyyskin on mielestäni ehdottomasti hyve. Myös mieskandidaatille sopisi minusta laittaa itsekunkin aina ehdottomaksi vaatimukseksi sen, että hän haluaa kumppanikseen itsenäisen ja omatoimisen ihmisen.
Ensisilmäyksellä deitti-ilmoituksesi kuulostaa melko huonoitsetuntoisen ihmisen kuvaukselta itsestään. Mutta onko se lopulta sitä? Kun sen lukee toisen kerran, tulee tunne, että olet oikeastaan aika vahva ihminen.
Omasta ilmoituksestani tekisin täysin toisenlaisen: kuvailisin itseäni vain räjähdyttävän positiivisilla adjektiiveilla, ettei kukaan vain näkisi suojaksen taakse ja huomaisi miten epävarma olen.
Meitä on moneen lähtöön.
Ja olen samaa mieltä kuin Orange seeds: itsenäisyys on ehdottomasti hyve, kuka nyt haluaisi toisessa roikkua.
Jups, komppaan edellisiä. Nuo sinun miksi olisin/en olisi hyvä tyttis on siinä mielessä vähän turhia kun toinen osapuoli kyllä pystyy arpomaan moisia ihan itsekkin. :)
Minä pelkään aina sitä, varsinkin netissä, että annan itsestäni väärän kuvan ja erityisesti liian positiivisen kuvan, niinpä ei voi sanoa kuin sellaisia asioita joista on aivan varma, liioitella ei saa ettei toinen pettyisi. Toisaalta se että sanoo olevansa vaikka mukava ei kai tarkoita sitä että pitäisi olla mukava kaikkien mittapuulla, sehän on mahdotontakin. Riittää varmaan että on edes jonkun mielestä mukava.
Hyvä/huono tyttöystävä -listat eivät oikein kuulukaan tähän, varsinkaan kun en ole etsimässä poikaystävää (tai tyttöystävää). Olen vain miettinyt niitä viime aikoina ja ne tuntuivat sopivan teemaan. Jotenkin minusta tuntuu että minun pitäisi kertoa kaikki huonot puoleni mahdolliselle poikaystävälle ennen seurustelua, mutta ehkä hän säikähtäisi ja toisaalta niitä huonoimpia puoliaan ei ehkä itse tiedä.
Tämän blogin pikaisen lukemisen perusteella sinun suurin ongelmasi partnerin löytämisessä on naivi asennoituminen elämään, itseesi ja erityisesti ympäristöösi.
Vaikutat suorastaan yksinkertaiselta, typerältä. Ikäänkuin koko ikänsä tiukan kurin alla, ilman kosketuksia ulkomaailmaan kasvanut amish-tyttö olisi tipautettu yksin ja nyt hän yrittäisi selvittää mihin mennä.
Maailmankuvasi ja arvosi vaikuttavat jotenkin niin lapsekkailta ja kehittymättömiltä, että mieleni tekisi ravistella! Poikaystävän/tyttöystävän sijaan etsisin ammattiauttajan.
Toki tämä oli hyvin pinnallinen kommentti, joka perustuu muutamaan pikaiseen visiittiin täällä blogissa vuosien kuluessa...
Kiitos anonyymi tuosta analyysista, ehkä minun täytyy heti huomenna lähteä ammattiauttajan puheille.
Olisi hauskaa tietää mikä arvoissani asenteissani on niin naiivia (muuten, jos haukkuu muita typeräksi kannattaa kiinnittää erityistä huomiota kieliasuun, esim. sivistyssanojen oikeinkirjoitukseen. Tietysti eihän sitä tarvitse olla fiksu tai sivistynyt arvostellakseen muiden älykkyyttä)? Tavallaan olen kiitollinen kommentistasi, en olekaan saanut kummallisia anonyymikommentteja kuin kerran tai pari, pääsit hyvään seuraan (ellet ole se sama tyyppi). Ja tietysti saat muodostaa aivan minkä kuvan minusta haluat, tosin tuskien se on muodostunut vuosien varrella kun blogikin on vasta puolitoistavuotias. Olisi tietysti hauskaa jos olisit keksinyt jonkun nimimerkin, minusta on tylsää kun stereotypiat pitävät paikkansa ja anonyymit vittuilevat.
Oikeastaan minusta on aika kiinnostavaa millainen ihminen kulkee ympäri nettiä solvaamassa toisia, kuvitteleeko hän olevansa oikealla asialla ja saavansa kohteensa tajuamaan heikkoutensa ja niin parantavansa maailmaa? Huono päivä töissä ja koiraakaan ei voi potkaista? Kauhea kateus kun jotkut saavat lukijoita vaikka kaiket päivät kirjoittavat tyhmiä juttujaan? Se hyvä puoli tiukassa amish-kasvatuksessa (tai hyvin vapaassa vasemmistolaisessa) on ettei tulisi mieleenkään olla nimettömästi ilkeä, ei nimen kanssakaan. Ehkä sinä olet niitä ihmisiä, jotka huutelevat kadulla ylipainoisille, eiväthän he muuten tajuaisi tarvitsevansa apua.
Tai oikeastaan kyllä minä useinkin olen ilkeä, ihmiset eivät vain tunnu sitä tajuavan. Sen siitä saa kun vaikuttaa naiivilta hölmöltä. Toisaalta välillä on hauskaa kun saa olla ilkeä anonyymeille, mutta vasta sitten kun he ovat antaneet siihen luvan olemalla itse töykeitä.
Anonyymien huono puoli on se etteivät he ikinä palaa rikospaikalle. Olisi hauskaa keskustella oikean anonyymin kanssa, tynnyrissä kasvaneelle on mielenkiintoista miten monella tavalla voikin toimia, sellaisillakin joita hän ei voi millään ymmärtää.
Ja seuraavalle anonyymille pyyntö: perustele, ole niin kiltti. Kyllä minä kestän kritiikkiäkin, se ei vain auta jos sanoo minua tyhmäksi.
Minä palasin tänne. :D Olipa törkeä tuo anonyymisti kirjoittanut. Häntä pystyyn, ja onhan sulla.
Kiitos paluusta :) Oli kyllä vähän outo anonyymi. Se on huvittavaa ettei kukan ikinä uskalla omalla nimellä käyttäytyä noin huonosti.
En ole tainnut ikinä kehdata tänne kommentoida, vaikka silloin tällöin olenkin blogia lueskellut. En nyt ehkä mitenkään orjallisen tarkasti että osaisin jotain diagnoosia persoonastasi muodostaa, mutta jotenkin minulla on sellainen käsitys että olet kauhean älykäs ja minua pelottaisi sinulle jotain puhua kun luultavasti sanoisin jotain typerää tai en pysyisi keskustelussa mukana. Siksi vain tuon ajattelin sanoa kun tuon anonyymin kommentti tarttui silmään. Ensinnäkin oli kauhean törkeää ja toiseksi en tajunnut ollenkaan mistä tyyppi mielipiteensä kiskoi. Kamalia ovat tuollaiset, oma blogini on sen verran uusi että olen moisilta säästynyt. Pelottaa vähän että milloin tulee ensimmäinen.
Minä pelkään aina sitä, varsinkin netissä, että annan itsestäni väärän kuvan ja erityisesti liian positiivisen kuvan, niinpä ei voi sanoa kuin sellaisia asioita joista on aivan varma, liioitella ei saa ettei toinen pettyisi.
Minä ajattelen ihan samoin, ja kun olen vielä välillä jotenkin orjallisen rehellinen niin tulee helposti teksteihin tungettua kaikki pikkujututkin joiden arvelee mahdollisesti toisia ärsyttävän. Tuo on syy siihenkin miksi omia kuviani yleensä tungen joka paikkaa; jos jonkun sattuisin netin kautta tapaamaan niin oisi hirveää joutua tilanteeseen, jossa tavattaessa toinen töksäyttäisikin että hyi kun oletkin oikeasti ruma.
Ja minua ainakaan ei häiritse että kuviasi esille laitat, se on vaan kiva tietää miltä ihminen ja hänen ympäristönsä näyttää kun ajatuksiakin kerran lukee.
Hauskaa että kommentoit ja toivottavasti et joudu kärsimään tyhmistä anonyymeistä.
Minullakin on tarve olla äärettömän rehellinen ja kertoa kaikki huonot puolet, ettei toinen vaan joutuisi pettymään, inhoan toisten pettymystä vaikka syy ei olisikaan minussa. TEininä vastasin joidenkin poikien kirjeenvaihtoilmoituksiin mutta en ikinä saanut vastauksia, voi olla että syy oli siinä että taisin kertoa pelkistä huonoista puolistani varoittaakseni toista.
poinnteja viestiin: Anonyymi kirjoitti...
Tämän blogin pikaisen lukemisen perusteella sinun suurin ongelmasi partnerin löytämisessä on naivi asennoituminen elämään, itseesi ja erityisesti ympäristöösi.
Vaikutat suorastaan yksinkertaiselta, typerältä. Ikäänkuin koko ikänsä tiukan kurin alla, ilman kosketuksia ulkomaailmaan kasvanut amish-tyttö olisi tipautettu yksin ja nyt hän yrittäisi selvittää mihin mennä.
Maailmankuvasi ja arvosi vaikuttavat jotenkin niin lapsekkailta ja kehittymättömiltä, että mieleni tekisi ravistella! Poikaystävän/tyttöystävän sijaan etsisin ammattiauttajan.
Toki tämä oli hyvin pinnallinen kommentti, joka perustuu muutamaan pikaiseen visiittiin täällä blogissa vuosien kuluessa...
19 lokakuu, 2006 14:07
.. Mielestäni tämä anonyymi kAVERI KIRJOITTI SINUSTA JOPA NÄTTIIN SÄVYYN.. Puolustaudut ainoastaan kieliopillisilla virheillä. Who cares! Noilla arvoilla saat maailman huonoimmman parisuhteen reseptin. kaikki voi pistää palautetta osoitteeseen: donjohnson555@hotmail.com
T: Jussi
Sitäpaitsi voin koska tahansa lähteä sinun kanssa vaikkapa jädelle, luulen vain, että sinulla ei pokka siihen riitä. Pelkäät että sun minäminäminäminäminä keskeisyys tuhoutuu... ja itseasiassa, se on jo tuhoutunut, et vain uskalla olla oikeassa!! ;)
poinnteja viestiin: Anonyymi kirjoitti...
Tämän blogin pikaisen lukemisen perusteella sinun suurin ongelmasi partnerin löytämisessä on naivi asennoituminen elämään, itseesi ja erityisesti ympäristöösi.
Vaikutat suorastaan yksinkertaiselta, typerältä. Ikäänkuin koko ikänsä tiukan kurin alla, ilman kosketuksia ulkomaailmaan kasvanut amish-tyttö olisi tipautettu yksin ja nyt hän yrittäisi selvittää mihin mennä.
Maailmankuvasi ja arvosi vaikuttavat jotenkin niin lapsekkailta ja kehittymättömiltä, että mieleni tekisi ravistella! Poikaystävän/tyttöystävän sijaan etsisin ammattiauttajan.
Toki tämä oli hyvin pinnallinen kommentti, joka perustuu muutamaan pikaiseen visiittiin täällä blogissa vuosien kuluessa...
19 lokakuu, 2006 14:07
.. Mielestäni tämä anonyymi kAVERI KIRJOITTI SINUSTA JOPA NÄTTIIN SÄVYYN.. Puolustaudut ainoastaan kieliopillisilla virheillä. Who cares! Noilla arvoilla saat maailman huonoimmman parisuhteen reseptin. kaikki voi pistää palautetta osoitteeseen: donjohnson555@hotmail.com
T: Jussi
Sitäpaitsi voin koska tahansa lähteä sinun kanssa vaikkapa jädelle, luulen vain, että sinulla ei pokka siihen riitä. Pelkäät että sun minäminäminäminäminä keskeisyys tuhoutuu... ja itseasiassa, se on jo tuhoutunut, et vain uskalla olla oikeassa!! ;)
Ei kannata kuvitella tämän blogin perusteella että tuntisit minut. Voi olla että olen itsekeskeinen netin ulkopuolellakin, olen kuitenkin yksinasuja eikä minulla ole vastuuta muista mutta blogin itsekeskeisyys johtuu siitä että kyseessä on päiväkirja. Minulla ei ole mitään tarvetta kirjoittaa mielipidepalstatyyppistä blogia, eikä halua kirjoittaa johonkin tiettyyn teemaan liittyen, niinpä kirjoitan itsestäni. Jätän muut ihmiset blogissa vähälle huomiolle koska en halua kirjoittaa ihmisistä, jotka ovat tunnistettavissa tai jotka voivat tunnistaa itsensä, muuta kuin hyvin yleisellä tasolla. Heillä on oikeus yksityisyyteensä.
Lokakuun jälkeen on kyllä tapahtunut kaikenlaista. Olen luopunut vieraiden miesten tapaamisesta kahden kesken, elleivät he vaikuta mukavilta tai kiinnostavilta, se vaatii liikaa energiaa ja tällä hetkellä en oikein pysty siihen.
Ja olet oikeassa, kirjoitusvirheisiin puuttuminen on aika typerää. Inhoan vain puolustautumista, se muuttuu niin helposti puolusteluksi ja selittelyksi. Ja miten voi vastata siihen että toinen sanoo minua tyhmäksi? Että olen itse eri mieltä?
Ei sovi unohtaa, että tarveharkintadialogi asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa viimeaikaisia absurdeja väittämiä.
Vaikka usein kuuleekin aivan järjettömiä mielipiteitä, on kuitenkin tosiasia, että yleisesti suositeltava toimintamalli auttaa käyttäjää ymmärtämään organisaatiossa toimivien vastuunalaista asennetta.
Lähetä kommentti