Tutkielman paras puoli on ollut syventyminen aiheeseen niin että olen ollut vähän muissa maailmoissa, alitajunta käsittelee koko ajan tutkielmaa. Olen voinut jättää hyvällä omallatunnolla muista asioista stressaamisen (minusta tuntuu että minun pitäisi stressata koko ajan vaikkapa töiden hakemisesta). Stressaan kyllä tutkielman takia mutta muuten on kuin olisi lomalla arjesta.
Työtkin edistyivät taas vähän, olen saanut nyt käsiteltyä puolet esimerkkielokuvistani, toiset kaksi ovat helpompia (niistäkin toinen on oma opinnäytetyöni).

Tutkielmaan syventyminen näkyy kotonakin, ikävä kyllä. Täällä ei ole kauhea kaaos mutta auttaisi jos olisi joku toinen joka siivoaisi ja tekisi ruokaa.

Sain eilen pitkästä aikaa houkuteltua ystävän mukaan vesijumppaan. Oli hauskaa, vaikka onnistuimmekin hukkaamaan toisemme ennen jumppaa. Tunsin itseni tyhmäksi ja syylliseksi, sitten hyväksyin sen ettei minulla ollut mitään mahdollisuuksia löytää häntä (en tiedä onnistuvatko hyvänäköiset tunnistamaan uimareita mutta minulta se ei onnistu. Hyvä jos tunnistaa parin metrin päästä) ja menin kymmeneksi minuutiksi vesikävelemään.

Minulla on poikkeuksellisesti täksi ja huomiseksi suunnitelmia, ei mitään treffeihin liittyvää. Tämänpäiväinen vaatii hieman rohkeutta, pitää lähteä ihmisten joukkoon.