Tutkielman tekeminen on tietysti pelottavaa ja stressaavaa, mutta ei voimakkaasti kuin kuvittelin. Minulla on oikeasti välillä melkein hauskaa ja välillä on hyvä haastaa itseni, elämäni on niin helppoa ja haasteetonta. Nyt minulla on tilaisuus näyttää saanko aikaan hyväksyttävän tutkielman aika tiukan aikataulun puitteissa (hyvä olisi tietysti parempi kuin pelkästään hyväksytty).

Olen ajatellut että ammatillinen koulutus on tappanut vähäisen ajattelukykyni ja teoreettisten kirjojen lukemisen taidon. Minulla on ollut ehkä kuusi tenttiä tämän neljän vuoden aikana, yleensä vain teemme ilman sen kummempia ajatuksia tai teorioita. Ei sen tietenkään niin pitäisi olla mutta laiskalle ihmiselle näyttää käyvän huonosti jos ei ole pakko tehdä jotain.

Lapsena olin varma että menen yliopistoon. Hain kerran, en päässyt ja tajusin että mieluummin opiskelen tätä alaa ammatillisesti kuin pyrin uudestaan yliopistoon, kun en kuitenkaan olisi päässyt. Sitten minusta alkoi tuntua siltä etten olisi siellä edes pärjännyt. Tutkielmani on tietysti aika pieni juttu verrattuna siihen mitä yliopistoissa tehdään, mutta nyt minusta tuntuu etten ehkä kuitenkaan ole niin tyhmä kuin olen kuvitellut.
Voi olla että haen ensi keväänä uudestaan yliopistoon. Kaksi koulua tarjoaa mahdollisuuden medianomeille valmistua parissa vuodessa maisteriksi. Toinen on vain liian kaukana ja toiseen liian vaikeaa päästä.