Ilman nettielämääni elämäni olisi aika tyhjää, tai ehkä silloin minun olisi pakko etsiä aktiivisesti ystäviä oikeasta maailmasta, jos netin ulkopuolinen maailma on yhtään sen oikeampi (ja itse asiassa ystävistäni, joita ei nyt kauheasti ole, suurin osa on löytynyt sieltä). Äsken eräs netistä löytämäni ystävä käväisi täällä ohikulkumatkallaan, häneen en varmasti olisi tutustunut jos en olisi kirjoitellut eräälle keskustelufoorumille ja mennyt hänen johtamaansa liveroolipeliin (ajatella että olen sellaistakin harrastanut joskus).

Oudoimmat ystävyyssuhteeni syntyivät aivan vahingossa joskus nelisen vuotta sitten, tai ehkä siitä on jo enemmän aikaa. Ensimmäinen nettiyhteisöni oli eräs suuri ulkomainen Tolkien-sivusto, rekisteröidyin sinne kuusi vuotta sitten. Olen hieman kasvanut siitä ulos mutta se antoi minulle aika paljon, esimerkiksi ensimmäisen netti-ihastumiseni, joka johti jopa flirttailuun (hyvin vallankumouksellista siihen aikaan). Löysin sieltä aika paljon tuttaviakin. Nuo tuttavat olivat kuitenkin aika tavallisia, suomalaisia scifi- ja fantasiaihmisiä, joihin olisin saattanut tutustua muutenkin.

Joskus ensimmäisen Taru sormusten herrasta -elokuvan jälkeen (joka oli minulle suuri pettymys) olin koulussa hieman tylsistyneenä ja päädyin tuon sivuston keskustelualueen fani-osastolle. Siellä teinitytöt (iältään tai henkisesti) hehkuttivat sitä miten ihania näyttelijät olivat, erityisesti Orlando Bloom, kukaan ei voisi olla komeampi tai haltiamaisempi. Minä olin kovasti eri mieltä ja otin osaa keskusteluun otsikolla "Orlando Bloom is not so fine". Kiivaan väittelyn keskellä huomasin olevani hyvin samaa mieltä kahden muun käyttäjän kanssa ja päädyimme jatkamaan keskusteluamme muualle. Olemme jatkaneet sitä nyt useamman vuoden ajan ja vaikkei se olekaan enää niin tiivistä, ovat he silti ystäviäni.

Olemme aika outo porukka emmekä olisi voineet ikinä ystävystyä ilman nettiä, heidän kauttaan saa mielenkiintoisen kuvan elämästä vähän eri puolilla maapalloa ja minä saan järkytettyä heitä kertomuksillani lumesta ja kylmyydestä (siis siitä miten mukavaa voi olla talvella kun on vaikka -10 astetta pakkasta ja aurinko paistaa). Mandy on australialainen nelikymppinen perheenäiti ja kirjastonhoitaja, joka viihdyttää tuttaviaan suurilla kutsuilla ja käy lomalla patikoimassa Nepalissa. Natalia on puolalainen juristi ja jonkin sortin pakana, hän on kasvissyöjä ja todella hyvä valokuvaaja. Ja minä olen sitten jotain ihan muuta.

Tänään tuntuu siltä etten osaa oikein kirjoittaa.