Olen hieman kateellinen ihmisille, joiden luonnoskirjat täyttyvät hienoista ideoista ja kuvista ja erityisesti sarjakuvista. On minullakin luonnoskirjoja, jotka ovat täynnä kuvia mutta en tiedä voiko kummallisia eläimiäni pitää varsinaisesti hyvinä ideoina, varsinkin jos niillä täyttää useamman kirjan. Viime keväänä koulun sarjakuvakurssilla minuun teki suuren vaikutuksen tyttö, jonka luonnoskirja näytti, sivusta katsoen, täyttyvän toinen toistaan hienommista kuvista. Tällä viikolla törmäsin blogiin, jonka oletan olevan hänen, blogimuoto näyttää sopivan sarjakuvallekin.
Olen taas varma että flunssa on iskenyt kunnolla. Ainakin olo on aika outo. Minun olisi kai pitänyt tehdä jotain töitä, mutta olen saanut aikaan vain yhden melkein valmiin kirjoneulelapasen, jonka joudun purkamaan. Elämäni on tällä hetkellä niin täynnä puolivalmiita asioita etten voi osallistua Valokuvatorstain haasteeseenkaan.
Opettajani pitäisi soittaa ja kommentoida tutkielmaani, pelottavaa. Joku soitti äsken tuntemattomasta numerosta, puhelu katkesi ennen kuin ehdin vastata, tai kun olin vastaamassa. Jos se oli hän niin soittakoon uudestaan. Tällä hetkellä minä en kykene siihen, en ehkä terveenäkään.
Tekstit
7 kommenttia:
oho, ollaanko me samassa koulussa?!
...Mä koitan kokoajan miettiä, ketä keväällä oli sarjakuvakurssilla... ;)
Sun pitää tulla moikkaamaan joku päivä.... voidaan katsella toistemme luonnoslehtiöitä!
... Ja kiitoksia kovasti kehuista :)
Minulla oli kevään sarjakuvakurssilla työ, joka kertoi puuhevostraumoistani ja toinen jossa oli outo otus, jos siis olet Oamkissa.
Minun luonnoslehtiöissäni ei ole kyllä kauheasti katseltavaa.
Mahdatko olla turhan vaatimaton. Itse pidin ainakin hollanti-kirjan kuvituksena käytetyistä kuvista kaikista eniten juuri niistä oudoista eläimistä. Hyvin persoonallisia. Itse en niin kovin aktiivinen ole tuon piirtämisen ja maalamien kanssa, mutta sen verran olen oppinut, että itse kunkin on tehtävä sitä omaa juttuaan, vaikutti se omasta mielestä kuinka omituiselta tai vähäiseltä tahansa. Muusta ei oikein tule mitään. Persoona on se josta taiteeseen/kuvaan tulee voimaa tai kiinnostavuutta jos mistään. Se, että kuvasta on löysdettävissä joku elementti tekijää itseään, vaikkakaan sitä elementtiä ei aina osaa nimetä. Itsekin näen omissa töissäni aina sen jonkin joka tekee niistä juuri minun tekemiäni, jotain joka niissä kaikissa on samaa ja minun näköistäni, vaikken osaakaan sanoa mikä asia se tarkalleen on. Oudot eläimesi ja muutkin työsi näyttävät persoonnallisilta ja omiltasi ja siksi juuri oikeanlaisilta. Taiteilijan työkalu on mielestäni persoona. (Olipa vaikeasti selitetty...)
Pidän kyllä oudoista eläimistäni mutta toivon että jaksaisin piirtää jotain muutakin, minua harmittaa se ettei minun tule nykyään enää juurikaan piirrettyä vapaa-ajalla, vielä pari vuotta sitten piirsin joka päivä. Nyt olen kuitenkin iloinen siitä ettei luovuuteni ole aivan kuollut, tällä hetkellä se keskittyy käsitöiden suunnitteluun.
Hetkisen aikaa luulin, että Oamkissa olisi jokin niistä oudoista eläimistä :-)
Sekään ei olisi aivan mahdotonta :)
On oamk:ssa outoja eläimiä, minä ainakin :)
Joo, siis siellähän minä, ja nyt muistin puuhevostrauma-tarinasi! Se oli komean näköinen :)
...Ei luonnoslehtiöitä tarvitse näyttää kenellekään, sen takia ne on LUONNOSlehtiöitä... Mutta jos ei halua näyttää vaatimattomuuden takia niin uh-huh...
törmäillään?
Lähetä kommentti