1.11.2006

Pahoitteluni blogiani mahdollisesti lukeville ystävilleni (joita on kai kaksi, ainakin, ehkä), jotka ovat käsittäneet eilisen tekstini Tearcandyn lailla.

Kirjoitin näin: "Minulle soitti mies. Kyse ei ole mistään ihmissuhdejutusta tietenkään, vaan paljon paremmasta, nimittäin töistä." Olin vain puolivakavissani, kyse oli lähinnä siitä että noihin treffijuttuihin liittyvän ahdistuksen jälkeen oli hauskaa saada yhteydenotto mieheltä (kukaan mies ei muuten koskaan ole soittanut minulle, en kyllä haluaisikaan, puhelut ovat hermostuttavia. Tarkemmin ajateltuna minulle on kyllä soittanut mies jolla menetin neitsyyteni, mutta siihen ei liittynyt mitään romanttista kiinnostusta), jota minun ei tarvitse tavata ja johon minulla ei ole muuta suhdetta kuin se että jos taas teen työni hyvin hän maksaa minulle, aika pienen summan kylläkin mutta rahaa sekin on ja hyödyksi ihmiselle joka todennäköisesti valmistuu työttömäksi (äitini patisteluiden takia laitoin muuten eilen seuranhakuilmoituksen CV-nettiin, ei sitä tiedä vaikka joku työnantaja lukisi sitäkin). Suhteeseeni ystäviini tuolla ei ole mitään yhteyttä ja toivon etteivät he niin käsittäneet, anteeksi jos niin kävi.

Ilmeisesti nuo kaksi lausetta voi käsittää niinkin että ajattelen vain töitä, teen jatkuvasti töitä ja elämäni on niin tyhjää että siihen ei mahdu muuta kuin työni (joka siis tällä hetkellä on tuo yksi kalenterin taitto ja yhden kannen suunnittelu, yhteensä kymmenisen tuntia arviolta), että joko minulla ei ole ihmissuhteita tai sitten laiminlyön niitä jatkuvasti, ystäväni anelevat pääsevänsä tapaamaan minua ja minä vain teen töitä. Joka tapauksessa, sääliksi käy, niin minua joka en edes ymmärrä tunteettomuuttani että ystävä-parkojani, raukat joutuvat kärsimään siitä että tuntevat ihmisen joka tekee mieluummin töitä kuin tapaa heitä. Ja kun heidän niin kutsuttu ystävänsä kirjoittaa noin julman lauseen (kyllä, olisi varmaan pitänyt kirjoittaa jotain tyyliin "miesihmissuhteesta" tai "romanttisesta kiinnostuksesta" tai jostain vastaavasta mutta se olisi kuulostanut hölmöltä ja ajattelin että konteksti saattaisi olla selvä) hän kyllä tuntisi itsensä huonoksi ihmiseksi ja ajattelisi etteivät hänen ystävänsä arvostaisi häntä. Edelleen, olen pahoillani jos niin on käynyt. Täytyy varmaan lopettaa vitsaileminen, ihmiset kuvittelevat aina että olen kuolemanvakava ja ilman huumorintajua.

En kyyllä pidä itseäni hyvänä ystävänä, vaikka ystäviäni arvostankin ja he toivottavasti tietävät sen. En ole ylipäätään hyvä ihmissuhteissa, enkä osaa ikinä toimia niin kuin pitäisi ja sanoa mitä pitäisi mutta tapaan sekä ystäviäni että perhettäni mielelläni. Olen ollut tietoisesti kirjoittamatta kauheasti ihmissuhteistani, ne eivät kuulu tähän blogiin. Vaikka minä olenkin valinnut omituisen avoimuuden netissä ei se koske läheisiäni, ei minulla ole tarvetta kirjoittaa heistä (tuohonkaan ei ole yhtä ainoaa ratkaisua, joillekin kai sopii se että he kertovat aivan kaiken, toivottavasti läheistensä luvalla). Ystäväni kai vain osaavat sanoa miten heitä yleensä kohtelen, toivottavasti en liian huonosti. Heidän tapaamisensa on kyllä aina hyvä syy lykätä töitä, ellei niitä ole aivan pakko tehdä juuri silloin. Yleensä ei ole, ahkera freelancer, jolla ei ikinä ole kovin paljon töitä pystyy kyllä järjestämään vapaa-aikaakin.
Minun on kyllä vaikeaa luottaa ihmisiin, jotka kovaan ääneen julistavat sitä miten hyviä he ovat ihmissuhteissa ja miten he rakastavat ystäviään (en nyt tarkoita Tearcandya varsinaisesti, koska en häntä tunne ja pysty arvioimaan bloginsa perusteella). Yleensä todellisuudessa he käyttäytyvät usein aivan toisin. Olen tuntenut erään tytön, joka kohteli ystäviään aivan törkeästi, toisaalta hänen hyväkin käytöksensä oli aivan liian omistavaa ja mustasukkaista (ei sellainen ole mielestäni hyvä ystävä jonka kanssa pitää olla jatkuvasti ja joka ei salli muita ihmissuhteita). Itse hän kuitenkin ilmeisesti kuvitteli olevansa rakastava ja ystävällinen, ehkä hän oli vain hairahtunut ystävystymään huonojen ihmisten kanssa joihin häneltä sitten katkesi välit. Ei se varmaan hänen syynsä ollut että muutama heikko yksilö ei kestänyt hänen ystävyyttään.
Kyse ei onneksi ollut minun ystävästäni.

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eipä olisi edes juolahtanut mieleeni ajatella tuota puheluviestiäsi sillä tavalla :) Varsinkin kun köyhälle opiskelijalle pienekin tienesti on iso asia.

Fanta

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Hyvä, sinun tulkinnoillasi on tietysti enemmän väliä kuin Tearcandyn.

Anonyymi kirjoitti...

Piti oikein käydä lukemassa tuo Tearcandyn tulkinta, sillä en ihan heti hahmottanut, millä lailla "väärin" tuon voi muka tulkita. Ainakin minulle tuo oli tässä kontekstissa aivan selvä. Ehkä se johtuu siitä, että käsitän termin "ihmissuhde" ensisijaisesti johonkin ei-platoniseen viittaavana. Tottakai suhteet ystäviinkin ovat ihmissuhteita, mutta ensimmäisenä en kuitenkaan ajattele laajempaa määritelmää.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minäkin määrittelen ihmissuhteet rajoittuneesti jotenkin ei-platonisiksi. Tuohon asiakkaaseeni minulla on tietysti myös suhde, jonka perustana on se että molemmat hyötyvät.

anu kirjoitti...

En minäkään kyllä oikein heti tajunnut että miten tuon lauseesi muka voisi käsittää väärin. Minusta siinä oli selvästi vähän sellainen humoristinen sävy ja minäkin kyllä käsitin ihmissuhteet jonain ei-platonisena. Ne muut suhteet ovat sitten ystävyyssuhteita ja sukulaisuussuhteita yms. mutta ihmisuhteella (onpa pöljä sana siihen käyttöön) tarkoitetaan mielestäni ensisijaisesti romanttisia suhteita.

Anonyymi kirjoitti...

No väärinymmärryksiä tulee ja menee, jotkut osaavat lukea rivien välistä mitä hämmästyttävimpiä asioita!

En minäkään koe olevani ihmissuhteissa mitenkään loistava: mielestäni ystäväni ovat ystävinä parempia kuin minä, mutta se lienee ihan normaali tunne.

Mielllän samoin blogin paikaksi, jossa ei paljoakaan ole tarvetta kirjoitella ihmissuhteista. Itseään voi avata niin paljon kuin haluaa, mutta en halua tuoda blogissa esiin asioita ystävistäni. Jos sillä saralla on jotain ratkottavaa, teen sen henkilökohtaisesti enkä julista sitä blogissani.

Olet varmasti hyvä ystävä :)

Veloena kirjoitti...

Äh, aina välillä sitä luetaan miten sattuu. Huomaan itsekin usein tuon, että kun lohkaisen jotakin, niin joku ajattelee, että olen sitä mieltä aina ja koko ajan ja hautaan asti ja tietysti aivan kuolemanvakavasti. Se tuntuu jotenkin oudolta. (Ja musitaakseni Eufemia on valittanut samasta seikasta... että häntä luullaan jotenkin huumorintajuttomaksi.)

Ja vaikka olisikin sitä mieltä kuten luetuksi tulee, miksihän se järkyttää niin paljon? Siinä on jotakin kummallista. Ikään kuin ihmiset eivät olisi tosi erilaisia ja saisi olla myös.

Anonyymi kirjoitti...

Sama juttu täällä, oli pakko käydä katsomassa, miten ihmeessä Tearcandy oikein oli juttusi ymmärtänyt. Minä ainakin uskoakseni ymmärsin sen ensi lukemalla, kuten tarkoititkin ja luulisin, että kuka tahansa blogiasi seurannut osasi kyllä tulkita sen, kuten pitikin.

Tuntui ihan kuin TC olisi tahallaan ymmärtänyt tuon väärin (tämä kommentti olisi tosin ehkä ollut asiallisempaa vinkaista hänen blogissaan).

Anonyymi kirjoitti...

Heippa, eksyin oikeastaan vahingossa blogiisi. Pari aivan yleistä kommenttia:
1. Olet hyvä kirjoittaja, analyyttistä ja sujuvaa on tekstisi.
2. Olet nätti. Enkä ymmärrä miksi koet olevasi näkymätön.
3. Melkein repesin kun analysoit sopivuuttasi tyttöystäväksi. Siis se sai minut jollain käsittämättömällä tavalla älyttömän hyvälle tuulelle. Kun se jotenkin niin ylisöpöä pohdintaa.

Ei muuta, ala vain näkyväksi.

-TC- kirjoitti...

turkinpippuri; voihan sen niinkin ottaa, että käsitin tahallani väärin. Se on helpoin tapa tulkita tilannetta. Ihmiset ovat erilaisia, ja näin ollen ihmissuhde on sanana joillekin ihmisille synonyymi romanttiselle parisuhteelle, ja toisille ihan arkikäytössäkin huomattavasti laajempi merkitykseltään. "Meilläpäin", tarkoittaen tässä tuttavapiiriäni, en paikkakuntaa, yleensä puhutaan ihmissuhteista tarkoittaen kaikkia niitä, joista se verkosto rakentuu; sukulaiset, tuttavat, ystävät, kummin kaimat, ja kaikki ne, joihin on jostain sattuman oikusta törmännyt.
Syy, miksi esim. tätä blogia luen, on se, että koen, että näkymätön tyttö on täysin erilainen persoona kuin mitä itse olen. Näin ollen pääsen kurkistamaan täysin erilaiseen elämään, kuin mitä on omani. Tällöin voi olettaa, että olen tulkinnut hyvin monta kirjoitusta todennäköisesti toisin, kuin mitä ne on tarkoitettu. Uskon, että tilanne on hyvin pitkälti samoin muiden kanssa. Useat tuntuvat blogitutuikseen etsivän samanhenkisiä ihmisiä, mutta minusta olisi vain tylsää lukea itseni kaltaisten ihmiset asioita, kun kerran on tarjolla jotain ennennäkemätöntä ja -kokematontakin.

-TC- kirjoitti...

Pieni korjaus: "...mutta minusta olisi vain tylsää lukea itseni kaltaisten ihmisten asioita, kun kerran on tarjolla jotain ennennäkemätöntä ja -kokematontakin."

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Hauskaa että tekstini on ymmärretty niinkin kuin olisin sen tarkoittanut. Huumori on kyllä vaarallista netissä ja aika helposti voi tulla väärinymmärretyksi tai -tulkituksi, tärkeintä on kai että viesti välittyy suunnilleen oikealla tavalla suurimmalle osalle. Tai ei se minua oikeastaan haittaa, jos minua väärinymmärretään, jos siitä saa jotain hupia. Nyt närkästyin siitä että joku ryhtyy puolustamaan ystäviäni, joita ei ole tarkoituksella loukattu ja jotka eivät kai tunteneet edes tulleensa loukatuiksi. Tai jotain.

Hauska anonyymi, kiitos :)

TC, kyllä minäkin käsitän ihmissuhteilla periaatteessa kaikki suhteeni muihin ihmisiin, en vain kauheasti käytä sitä sanaa arkikielessäni. Se niputtaa minusta oikeastaan liikaa aivan erityyppisiä suhteita ja latistaa niiden merkityksellisyyden, sen että aika olennaista suhteessani äitiini on se ettei se suhde ole samanlainen kuin ystäviini. Tuossa tilanteessa ajattelin edellisen lauseen selventävän asiaa ja ehkä oletin että lukijani tietävät ettei minulla ole oikeastaan miespuolisia ystäviä. Oletin myös että lukija olisi ehkä lukenut myös sitä edeltäviä viestejä, joissa puhuin ihmissuhdeahdistuksestani, tietysti ei pitäisi noin olettaa. En kyllä edelleenkään keksi siihen parempaa sanaa ja olen edelleen sitä mieltä, että tällä hetkellä jos joku mies soittaa minulle niin mieluummin se on asiakas kuin joku treffimies. Mielipiteet ja tilanteet tietysti muuttuvat ajasta toiseen, voi olla että keväällä miessuhteet eivät enää ahdistakaan, tai sitten niin ei käy koskaan ja minun täytyy ratkaista ongelma jollain tavalla.

Anonyymi kirjoitti...

Noin niinku periaatteessa ihmissuhde tarkoittaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan ihan vaan ihmisten välistä suhdetta noin niinku yleisesti, mutta kyllä minä jokseenkin olen sitä mieltä, että tuosta sinun kirjoituksestasi välittyy tarkoittamasi merkitys.

Sinänsä tuli vain Tearcandyn ajatuksia lueskellessa mieleen, että joskus lukija saattaa lukea tarkoitushakuisesti. Minusta jotenkin tuntui, että Tearcandyllä oli tarve tuoda esiin äimistelynsä siitä kuinka ihmiset asettaa työn ihmisten edelle - sinä vain satuit osumaan kohdalle sitä ekspilikoidessa - loi tilanteen ajatuksen esittämiselle.

-TC- kirjoitti...

p; yleensä moiseen ei tarvitse blogeissa "tekosyitä". Minä olin vain syvästi järkyttynyt, että joku oikeasti voi laittaa työn ystävien edelle :P

Anonyymi kirjoitti...

Aattelin kommentoida, kuten aikaisempi anonyymi:
- olet tosiaan hyvä kirjoittaja ja
- olet myös kaunis.

PS. Jos olet asunut Jyväskylässä ja käynyt keskustassa koulua niin taidan muistaa sinut "hämärästi" pysäkiltä. Aikaa tästä taitaa olla 10+ vuotta... Emme ole koskaan jutelleet.

"Always look on the bright side of life..." - Monty Python / Life of Brian

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos, anonyymi. Olen kyllä käynyt kymmenisen vuotta sitten koulua Jyväskylän keskustassa, tosin yleensä kävelin tai pyöräilin kouluun, joten bussipysäkillä minua ei kauheasti näkynyt (lähellämme ei ollut pysäkkiä joten oli melkein sama kävellä 3 km kouluun kuin yksi toiseen suuntaan pysäkille).

Blog Widget by LinkWithin