Tänään kaikki tuntui menevän pieleen (Stockmannilla ei ollut haluamiani suklaita, ihan hyvä vain, ja yhden lankamerkin sinivihreä olikin vetinen minttu, mikä ei lainkaan sovi suunnittelemaani lämpimään pipoon), päivän pelasti lahja puolalaiselta ystävältä, joka on lahjakas valokuvaaja. Mukana tuli levyllinen puolalaista musiikkia (esittäjänä Mirosław Czyżykiewicz, jos se sanoo jollekin jotain, hän edustaa jotain mielenkiintoista musiikinlajia, jonka nimen olen ehtinyt unohtaa), itse lähetin hänelle suomalaista kansanmusiikkia.
Pikkujouluissa melkein-medianomi (toivon mukaan ylihuomenna minulla on viimein joku titteli) pääsi kuvaamaan videolle, sisko kuvasi joulupukkia minun kamerallani. Kuvaustaitoni eivät juuri riitä mihinkään perhejuhlia monimutkaisempaan.
Liian pitkä otsatukka on hölmön näköinen ja hiustenleikkuusakset äidin luona.
Tekstit
8 kommenttia:
Onnea valmistumisesta! Kansanmusiikin ystävänä minua kiinnostaa, mitä kananmusiikkia lähetit ystävällesi?
... Eikun siis kanSanmusiikkia!!
Kiitos, tosin se ei ihan varmaa vielä ole (minä en ikinä usko ennen kuin todistus on kädessä).
Levyllä oli Gjallarhornia ja Burlakoita ja sitten muutama laulu Rajattomalta, jotka eivät taida varsinaista kansanmusiikkia olla, vaikka iTunes sen siihen lajitteleekin. Minä en ole perehtynyt tarpeeksi kyllä kansanmusiikkiin, otan vastaan mielelläni suosituksia.
Ai että on vielä joku toinenkin, joka ajatteli vääntää puikoilla viime hetken joululahjoja :) Itse teen vielä tumput ja kaulaliinan, vaikka helpompi olisi käydä kaupassa ja ostaa jotain. Mutta koska kaikilla on jo kaikkea, saavat he mielummin jotain uniikkia ja ainutlaatuista.
Ja onnea valmistumisestasi! Olen seurannut blogiasi alusta lähtien, en vain ole koskaan rohjennut mitään sanoa.
Hyvää joulua ja onnellista ensi vuotta!
Kiitos kommentistasi :)
Langasta on onneksi tarkoitus tulla vielä yksi pipo itselleni, joten sen kanssa ei ole kauheaa paniikkia, luulen että oikea väri löytyy Jyväskylästä, sain selville että sitä lankaa on kunnollisenakin sinivihreänä. Jos ei löydy niin keksin jotain muuta. Joululahjaneulomukset valmistuivat yllättävän ajoissa, täytyy vielä jännittää sitä sopivatko ne. Tähän mennessä yhdet ovat sopineet todella hyvin, toiset eivät kovin hyvin. Vielä on pipot ihmisille joista toinen ei suostu käyttämään pipoa ja toinen on allerginen villalle. Ajatushan se on tärkein :) Ja niissä on hauskat pääkallot.
Gjallarhorn on kyllä mainio valinta :) Saattaisit pitää myös Hedningarnasta. Omia suosikkejani ovat Markku Lepistö, Ottopasuuna, Kiharakolmio ja Kerkkä (vaikka viimeksi mainittua olen kuullut vain yhden keikan verran).
Niin ja onnittelut valmistumisesta, ja mukavaa joulua!
Hurraa valmistuvalle! :) Nämä ovat niitä elämän hyviä hetkiä.
Minusta olisi hienoa osata kuvata videolaitteella vaikkapa "vain" (!) perhejuhlatasoisestikin...
Hippiäinen, täytyy tutustua noihin joulun jälkeen, kiitos vinkistä.
Peggy, kuaustaitoni eivät olen aivan perhejuhlienkaan tasolla, minulla on vähän taipumusta kummalliseen sommitteluun ja kameran liikutteluun ja tarkennus ei aina pysy paikallaan mutta ehkä perheenjäsenet eivät välitä. Aika huvittava että kouluni pitäisi antaa valmiuksia kuvaajankin työhön, jotkut ovat kyllä hyviä siinäkin, ovat harrastaneet omalla ajalla.
Ja kiitokset teille molemmille onnitteluistanne :) Minä tunnen itseni puolihulluksi tämän epävarmuuteni kanssa, olisi pitänyt kysyä opintosihteeriltä suoraan valmistumisestani. Olen kyllä hoitanut kaikki valmistumista edeltävät jutut ja opintosihteerikin kysyi olenko tulossa joulujuhliin ja tuleeko minulta sukulaisia katsomaan valmistumistani joten kai minä oikeasti valmistun. Huomenna sen sitten näkee.
Lähetä kommentti