Tärkeiden sähköpostieni kammo iski taas. Lähetin aamulla kolme hakemusta, yhdestä tuli jo joku vastaus (näin alusta sanat "haluaisimme vielä..."), en uskalla lukea sitä vaikka se on ainoa keino päästä eroon tästä jännityksestä. Ei auta yhtään että se oli yksi niistä paikoista, joihin lähetin vahingossa hakemuksen, jossa sanoin saman asian kaksi kertaa (päätin ensin olla hakematta tuohon firmaan, sitten päätin lähettää sinne toiseen paikkaan tekemäni hakemuksen). Ahdistaa. Uskaltaisikohan sen lukea, aika typerä olo tässä tulee.
Puurokattilani haudutusosakin on niin pinttynyt että on pakko keittää puuro tavallisesti. Että kaikki osaakin olla hankalaa.
Lisätty kun sain kerättyä rohkeutta: Halusivat työnäytteitä (kotisivun osoite näkyy cv:ssäkin mutta täytyy varmaan laittaa se hakemukseenkin?). Ystävällinen viesti, firma vaikuttaa hyvältä, en tiedä olisinko tarpeeksi hyvä sinne. Paikkakunta on pieni, mutta ei ongelmallinen, sivistys on lähellä. En uskalla toivoa mitään, mutta toisaalta täytyisi uskoa itseensä ennen kuin muut voivat uskoa minuun, tai jotain sellaista.
Puurokin paloi pohjaan kun isäni soitti ja unohdin koko jutun. Haudekattila on kätevä, siihen puuron voi unohtaa.
Vielä yksi lisäys: Eikö ketään (paitsi minua ja Aaltoneitoa) tosiaan kiinnosta pitää miittiä Oulussa joskus tammikuussa?
Tekstit
9 kommenttia:
http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=14/2006&id=9098ba4
Tuossa on arvioitu yhtä kirjaa, joka voisi kiinnostaa sinua. Liittyy työnhakuun ja nykyisten työmarkkinoiden outoihin sääntöihin, mihin koulutetut työhakijat ja -tekijät joutuvat mukautumaan. Eikä ilmeisesti ole kuitenkaan niin puuduttava kirja, kuin mitä aiheesta voisi kirjoittaa. Lukisin itsekin, mut ei oikein ole aikaa...
Voi tietty olla vähän liian masentavaa luettavaa noin työnhakua ajatellen. Ehkä parempikin ainakin omalta kannaltani, että ei ole aikaa lukea tuota.
Vaikuttaa ihan kiinnostavalta kirjalta, tosin en tiedä miten hyvin Amerikan tilanne vastaa Suomen työmarkkinoita. Minuunkin on kyllä otettu yhteyttä cv-netin kautta ja tarjottu suoramyyntityötä, siihen en kyllä ryhtyisi. Muunlaisia yhteydenottoja sieltä ei ole tullut.
Työnhaku on ihan kamalaa pitkän tauon jälkeen.. onneksi sentään tärppäsi viimein. Tsemppiä sullekin.
Onnea töiden saannista :) Minä en ole ikinä onnistunut saamaan hakemaani työpaikkaa, ei niitä ole kovin montaa ollutkaan. Kaikki työni ovat vain ilmestyneet jostain, ilman omaa aktiivisuutta. ehkä nytkin odotan että saan töitä yllättävällä tavalla.
Itse asiassa suomalaiset työmarkkinat ovat tältä osin samanlaiset kuin jenkkien. Ellei huonommatkin...
Työpolitiikka on yksi alue, johon olen tutustunut paitsi joillain kursseilla, myös ihan kiinnostuksen vuoksi. Täytyy ihan piruilun vuoksi hiukan provoilla sulle, kun kerran olet kertonut asennoituvasi vasemmistolaisesti. Itse en ole oikein poliittisesti kummallakaan laidalla, mutta tämä seuraava juttu on kyllä musta mennyt vähän pieleen. Älä provosoidu kauheasti :D
Eli lähdetään siitä, että Suomessa on käytössä sellainen järjestelmä kuin tupo, tulopoliittinen sopimus. Tupo solmitaan parin vuoden välein ja sopijaosapuolina on paitsi työntekijä- ja työnantajajärjestöt, myös hallitus. Useimmissa maailman maissa työelämän järjestöt sopivat asioista keskenään, ilman valtion (=hallituksen) sekaantumista asioihin. Suomessa kuitenkin kommarit (tarkoituksellinen sanavalinta ;P) ja yleisvasemmistolaiset loivat 60-70-luvuilla tupo-järjestelmän, jotta tulonjakoa saataisiin tasattua. Tuponeuvotteluissa nimittäin on ideana, että minkään työntekijäryhmän palkka ei saa nousta prosentuaalisesti kuin tietyn verran, ja toisaalta jokaisen työntekijäryhmän palkka nousee vähintään sopimuksessa sovitun tason verran. Tasainen tulonjako tarkoitti siis sen ajan hengessä suomeksi sitä, että haluttiin, etteivät koulutetut ihmiset pääse ansaitsemaan paljoakaan enempää kuin duunarit. Myös tuloverotuksen progressiota nostettiin äärettömän korkeaksi, jolloin korkeatuloisten reaalitulot edelleen laskivat ja tulivat lähemmäksi duunarin tuloja. Lisäksi työntekijän suojaa työnantajan valtaa lisättiin, työntekijäjärjestöille (=sak) annettiin valtavasti erilaisia oikeuksia työpaikoilla. Koulutetulle työvoimalle (=akava) ei kuitenkaan turvattu laeissa samanlaisia oikeuksia (koska kommarien mielestä koulutettujen porvarinilkkien tuli taistella itse omat etunsa työpaikoilla, ei niitä tarvinnut laeilla puolustaa :P)
Järjestelmä toimi sinänsä kohtuullisen hyvin aika pitkän aikaa, sillä vaikka koulutettujen ihmisten tulot ovatkin olleet siitä lähtien Suomessa läntisen maailman matalimpia, niin koulutus takasi kuitenkin edelleen varman duunin ja hyvät uramahdollisuudet, pysyvine virkoineen ja luontaisetuineen.
Kuitenkin, laman tultua, työelämän säännösten höllennettyä ja markkinoiden vapauttamisen jälkeen, viimeisen kymmenen vuoden kuluessa on Suomeen tullut Usa:sta uudenlaisten liikkenjohdollisten näkemysten kautta uudet käytännöt: koulutettuja potkitaan yrityksistä pihalle siinä missä duunareitakin, ja pidetään suurta osaa koulutetuistakin työntekijöistä määräaikaisilla sopimuksilla, tai käytetään vuokratyövoimayrityksiä.
Siinä missä 60-70-luvuilla luodut järjestelmät edelleen suojaavat jonkin verran duunaria, ja mitä varsinkin, on takaavat duunarille isot tulot, on koulutettu ihan yhtä heikoilla edelleen valtion työpoliittisissa linjauksissa. Edelleen, kun koulutusmääriä on lisätty valtavasti, eivät koulutetut ihmiset ole enää niin harvinaisia kuin ennen, ja yrityksillä on varaa kohdella huonosti koulutettuja. Kun Suomessa on perinteisesti vielä pienet palkat koulutetuilla, tulee yhtälöksi se, että suuri osa koulutetuista tekee nykyään Suomessa töitä pienemmällä palkalla ja huonommilla työsopimuksilla kuin kouluttamattomat duunarit.
Itse olen tienannut parhaimpana kesänä päälle 12 euroa tunti duunarityössä, ilman alan koulutusta. Aika hyvin, kun ottaa huomioon, että erilaiset assarit ja muut vastaavat tekevät amk-koulutuksella toimistotöitä samalla palkalla. Ja yliopiston tutkijat tekevät töitä pienemmällä palkalla, vaikka ovat opiskelleet vuosia.
Tällaiset jutut ovat yksi syy siihen, miksi minä en kannata mitään puoluetta. Yhdelle kun kumartaa, niin toiselle pyllistää.
Ajattelin enemmän sitä urakonsultointia ja muuta mitä tuo kirja tuntui lähinnä käsittelevän, sellaiseksi se ei ole Suomessa kai vielä mennyt.
Minua on myös aika vaikeaa saada provosoitumaan poliittisesti :)
Väitätkö että kirjotin koko roskan ihan turhaan?!
hö
Jos tarkoituksesi oli provosoida :)
Lähetä kommentti