21.1.2007

Välillä vähän kyllästyttää


Yritän suhtautua negatiiviseen palautteeseen asiallisesti, vaikka joskus se on vähän vaikeaa. En kauheasti välitä anonyymeistä kommenteista, ehkä siksi etten ole mitään oikeasti pahoja kommentteja saanutkaan. Olen kiitollinen siitä että lukijani tuntuvat suurimmaksi osaksi olevan fiksuja ihmisiä eikä minulla ole häirikköjä ja anonyymit kirjoittavat lähinnä vain outoja kommentteja (kuten vähän aikaa sitten eräs, joka oli jostain syystä kuvitellut minun opiskelevan yliopistolla). Senkin takia en ole kauheasti välittänyt siitä että tasaisin väliajoin Tearcandy ilmestyy blogiini kertomaan miten hän on taas järkyttynyt ja kauhistunut siitä miten joku voi olla niin kauhea ja typerä ja naurettava ja kaikin puolin huono ihminen. Sitten joudun taas selittelemään sanojani ja huolestun siitä että kaikki muutkin näkevät minut sellaisena. Tietysti se on hänen oikeutensa ja ehkä hän on järkytyksessään täysin vilpitön mutta välillä alkaa vähän kyllästyttämään. En minäkään pidä hänen blogistaan ja hänen asenteensa ja elämänsä järkyttää minua, sen takia en sitä viitsi lukeakaan (muuta kuin silloin kun huomaan sieltä taas tulleen blogiini ja käyn katsomassa olisiko siellä taas joku mukava haukkumiskirjoitus), varsinkin kun hän ei kirjoita minua kiinnostavista asioista tai edes sellaisella tyylillä, joka saattaa pelastaa epäkiinnostavankin aiheen.
Kyllä, minä olen hölmö ja naurettava enkä uskalla kohdata todellisia pelkojani vaan keskityn asioihin joilla ei ole niin väliä. Kyllä, olen neuroottinen hölmö ja kontaktin ottaminen muihin ihmisiin on minulle vaikeaa ja varsinkin puhelimella soittamista kammoan. Kyllä, liioittelen ja pyrin jonkinlaiseen koomisuuteen, mikä sitten johtaa helposti väärinkäsityksiin mutta en minä oikein voi muuttaakaan tyyliäni, en osaa kirjoittaa muulla tavalla. Totta kai Tearcandy ja muut niin haluavat saavat kirjoittaa minusta mitä haluavat, jos haluavat mutta kai minullakin on oikeus sanoa että ihmettelen miksi ihmeessä hän vaivautuu lukemaan blogiani, jos se tuottaa sellaista tuskaa, ellei hän saa jotain nautintoa siitä että voi ilmoittaa kaikille olevansa niin paljon parempi ja moraalisempi ja ties mitä kuin minä. Ehkä se on tottakin, onhan se aivan mahdollista että kirjoitukseni onnistuvat järkyttämään häntä niin kauheasti. Ja onhan se ihan ymmärrettävä nautinnonlähde, kyllä minäkin mielelläni ajattelen olevani parempi kuin jotkut muut. Kuten sellaiset tyypit jotka haukkuvat toisia blogeissaan, mihin en enää tietysti kykene.

Olisi varmaan pitänyt jättää tämä vuodatus kirjoittamatta, mutta oikeasti ärsytti ja satutti. Paremminkin nuo tunteet olisi voinut varmaan ilmaista.

28 kommenttia:

Hansu kirjoitti...

On kyllä melko raukkamaista käyttää aika toisten blogien, niiden tekstien, elämäntyylin ja asenteiden loukkaamisen sekä morkkaamiseen! Tulee olo, niin kuin olisi keskellä koulu, jossa tapahtuu koulukiusaamista, joka johtuu vain kateudesta.

Helppo sanoa, että älä välitä kommenteista. Kuka ei välittäisi? Voithan aina vaihtaa asetuksissasi kiellon anonyymeja kommentteja vastaan. Tai siis kieltää anonyymejä kommentoimasta.

Niin ja miksi tämä kyseinen tyyppi lukee blogiasi jos ei pidä siitä tai pitää sitä naurettavana ja hölmönä? Taitaa oikeasti pitääkin sinusta...

Hansu kirjoitti...

Niin ja piti vielä sanoa, että aiheeseen sopiva ja vaikuttava piirros!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Anonyymit eivät siis kiusaa minua tippaakaan, eikä minua haittaa negatiivinen kommentointikaan yleensä, tänään vain alkoi kyllästyttämään.
Kuva on jostain parin vuoden takaa, tilanteesta jossa kaikki tuntui turhauttavalta ja ärsyttävältä. En kyllä enää muista mikä silloin oli ongelmana.

Anonyymi kirjoitti...

"Täytyy vielä korostaa etten mitenkään vakoile lukijoitani kävijätilastojen kautta."

Entäs tuo?

"sen takia en sitä viitsi lukeakaan (muuta kuin silloin kun huomaan sieltä taas tulleen blogiini ja käyn katsomassa olisiko siellä taas joku mukava haukkumiskirjoitus)"

Tc on kummallisen ilkeä, minuakin itkettänyt joskus.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Niin, ehkä tuota voi pitää vakoiluna. En kuitenkaan vakoile lukijoitani vaan niitä blogeja, jotka tänne linkittävät. Tietysti siinä voi käydä niin kuin salakuunnellessa usein käy ja törmää vain ilkeisiin linkityksiin. Mutta yksittäisiä käyttäjiä en mitenkään vakoile siihen minulla ei ole kykyä tai kiinnostusta.

Mielitty kirjoitti...

"Täytyy vielä korostaa etten mitenkään vakoile lukijoitani kävijätilastojen kautta."

Minusta OMAN bloginsa kävijätilastojen tarkkaileminen ei todellakaan ole vakoilemista. On kai bloginpitäjällä oikeus tarkkailla mistä osoitteista hänen blogiinsa tullaan.

Jatka vain samaan malliin, minusta on hienoa, että uskaltaa paljastaa oman neuroottisuutensa. :) Asioiden julkikirjoittaminen saattaa myös helpottaa ja auttaa itseään hyväksymään oman neuroottisuutensa. Sanoo nainen, jonka oma elämä on melko neuroottisesti aikataulutettu.

TC:stä en sano mitään.

Anonyymi kirjoitti...

Minua hämmentää tuo Tearcandy. Vaikuttaa siltä, että hänellä on jotain ongelmia tekstin vivahteiden ymmärtämisessä. Ainakin itse ymmärsin pelästyskirjoituksesi ihan eri tavalla kuin TC, pelkkänä hetkittäisenä tunteiden purkuna eikä minään "voi kun tämä ahdistaa mua eniten maailmassa" -vollotuksena.

Hyvä, jos et aio estää anonyymeja kommentoimasta. Minä olen anonyymi vain siksi, ettei minulla ole omaa julkista blogia, jonka nimellä kommentoida. :) Niin, ja mielestäni omassa blogissa kävijöiden taustojen tarkkailu on mitä luonnollisinta, eikä se ole lähelläkään oikeaa stalkkausta. (Itse tulin Blogilistan kautta.)

Lord Boredom kirjoitti...

Ei minustakaan omien kävijätilastojen tarkkailu vakoilemista ole, toisinaan se on jopa ihan järkevää, jos vaikka ilmaantuu joitain häiriköitä. Tietysti on vähän eri asia pitää tarkkaa kirjaa IP-osoitteista ja pitää jotain jatkuvaa valvontaa yllä, mutta onko sekään sitten vakoilua, en tiedä. Hölmöä tietysti. Itse ainakin silloin, kun tulee jotain vammailukommentteja, katselen hieman domaineja, joista on tultu, ja joista todennäköisesti on kommentti tullut. Harmi, ettei Blogger pidä itse kirjaa IP-osoitteista, toisin kuin esim. Livejournalin saa (ymmärtääkseni) pitämään. Se voisi hälventää tiettyjä epäilyjä aina joskus, ja se taas auttaisi suhtautumaan itsetarkoituksellisen negatiivisiin kommentteihin.

Zorro kirjoitti...

Tämä nyt on ylen tyhmä kysymys, mutta enpä liitä nimeäni mukaan. Onko tällä Blogger-systeemillä joku oma hakunsa joka etsii esim. suomenkielisiä blogeja. Vai blogilistaltako te näitä bongaatte.

Oola kirjoitti...

Pyyhpyyh mokomille kiusaajille, joilla ei ole muuta elämää kuin arvostella muiden kirjoituksia. Kuitenkin, blogi on tasan sitä mitä on kirjoittajansakin ja sen sisältö on myös kirjoittajan pääteltävissä. Lukijalla on oikeus olla lukematta, jos ei pidä sisällöstä. Ketään ei pakoteta. Silti usein tietyt henkilöt palaavat samoihin blogeihin yhä uudestaan puuttumaan toisen asioihin, kirjoitusasuun ja elämäntapoihin.

Ei vain tajua.

Itse olen siskoni blogin kautta saanut kimppuuni (onneksi vain pari kertaa) henkilön, joka tarkkailee englantini oikeinkirjoitusta. Suomenkieleen ei ole vielä puuttunut. Siitä sitten siirtyi ystävämme blogiin ilmoittaen, että hän taas kirjoittaa erinomaista englantia ja voisi opastaa siskoani sekä minua. :P
Pitäisi varmaan liittää blogin otsakkeeseen, että olen kovin lukihäiriöinen... (Mutta silti kirjoitin aivan normaalissa äidinkielen ylioppilaskokeessa kirkkaasti ällän!)

Oola kirjoitti...

Pyyhpyyh mokomille kiusaajille, joilla ei ole muuta elämää kuin arvostella muiden kirjoituksia. Kuitenkin, blogi on tasan sitä mitä on kirjoittajansakin ja sen sisältö on myös kirjoittajan pääteltävissä. Lukijalla on oikeus olla lukematta, jos ei pidä sisällöstä. Ketään ei pakoteta. Silti usein tietyt henkilöt palaavat samoihin blogeihin yhä uudestaan puuttumaan toisen asioihin, kirjoitusasuun ja elämäntapoihin.

Ei vain tajua.

Itse olen siskoni blogin kautta saanut kimppuuni (onneksi vain pari kertaa) henkilön, joka tarkkailee englantini oikeinkirjoitusta. Suomenkieleen ei ole vielä puuttunut. Siitä sitten siirtyi ystävämme blogiin ilmoittaen, että hän taas kirjoittaa erinomaista englantia ja voisi opastaa siskoani sekä minua. :P
Pitäisi varmaan liittää blogin otsakkeeseen, että olen kovin lukihäiriöinen... (Mutta silti kirjoitin aivan normaalissa äidinkielen ylioppilaskokeessa kirkkaasti ällän!)

Marinadi kirjoitti...

Aina kannattaa muistaa se, että monen negatiivisen kommentin taustalla on kateus. Ainakin itse olen sinulle kateellinen siitä, että uskallat täällä paljastaa myös ne heikommat hetket avoimesti.

Olet hyvä ja suosittu kirjoittaja, joten tokihan se herättää närää.

Ja tokihan niitä oman blogin linkityksiä yms. tarkkaillaan, sehän on yksi blogikirjoittelun yhteisöllisyyden osa.

Hillo kirjoitti...

Joo, voi hitto että pistää vihaksi se kyynelkarkki. Mulla pyöri aikalailla samat ajatukset päässä mitä sullakin, ku luin naikkosen tilityksen. "Ajatteleeko kaikki samalla tavalla?" "Onko mun blogi oikeasti noin paska" jne.

Mietin vaan että kuinkahan hyvin tämä kyseinen henkilö tulee toimeen oikeiden ihmisten kanssa, jos blogeissa häntä ärsyttää mielialojen vaihtelut, mielipiteiden sekä tunteiden ilmaisu että häntä ärsyttävien aiheiden käsittely.

Hyvä että jättää lukematta. Pyh! :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Mielitty, kun perustin blogini minusta tuntui siltä että minun täytyy olla avoin ja näyttää kaikki puoleni, ne hölmöt ja naurettavatkin. Olisihan se helppoa pyrkiä antamaan itsestään aina vain kauhean positiivinen kuva mutta luulen ettei minulla olisi silloin lainkaan lukijoita. Enkä häpeä neuroottisuuttani niin en koe tarpeelliseksi sitä piilotellakaan.

Anonyymi, en ole koskaan edes harkinnut anonyymikommentoinnin kieltämistä, ei minulla ole siihen mitään syytä kun anonyymit ovat pääasiassa mukavia ja asiallisia silloinkin kun ovat kriittisiä. Anonyymien ainoa huono puoli on se ettei heihin synny samanlaista suhdetta kuin joihinkin nimellisiin, anonyymejä on joskus vaikeaa erottaa toisistaan :)

Lord Boredom, minä olen oikeastaan vain kerran saanut kommentin, jonka lähettäjän olisin halunnut saada selville, hän nimittäin vaikutti siltä että tuntee minut ja oli kirjoittanut pitkän ja katkeran kommentin siitä miten tyhmä olen ja miten minusta ei ikinä tule mitään. Ei se muuten haittaisi mutta tuntui lievästi epämiellyttävältä ajatella että ehkä joku tuttuni tuntee noin.

Zorro, en tiedä pystyykö Bloggerin kautta löytämään suomenkielisiä, muistelen joskus pystyneen etsimään samassa paikassa asuvia profiilin kautta mutta nyt se ei ainakaan näyttänyt onnistuvan. Minä luen lähinnä blogilistan kautta.

Oola, minun puolestani saa kritisoidakin, mutta joskus tuntuu kyllä vähän oudolta se miten joillakin on intoa etsiä vaikka jotain kielioppivirheitä tai muuta turhaa, vaikka tietysti oikeakielisyydelläkin on merkitystä. Ja aika hieno saavutus kirjoituksissa, minä sain m:n, koko lukion ajan minulle annettiin kiitettäviä ja sanottiin että ehkä olisi vähän enemmän pitänyt panostaa mutta tässä kuitenkin kiitettävä tämän kerran. Ehkä heidän olisi kannattanut antaa huonompia numeroita niin minulla olisi ollut enemmän motivaatiota.

Marinadi, minusta tuntuu jotenkin oudolta kuvitella että minulle voitaisiin olla kateellisia, ehkä sen takia että itse olen lähinnä kateellinen ihmisille, jotka osaavat todella hyvin jotain sellaista mitä itse haluaisin osata enkä pidä itseäni niin hyvänä missään. Toisaalta on myös vaikeaa pitää suurina saavutuksina sellaisia asioita, jotka itselle ovat helppoja mutta muille ehkä yhtä vaikeita kuin minulle joku puhelimella soittaminen, mikä tietysti on useimmille aivan normaalia.

Hillo, tulee kyllä vähän outo olo siitä että onnistuu järkyttämään paljon kokenutta ihmistä jollakin oman elämänsä pikkuasialla. Aion nyt kyllä kieltäytyä tuntemasta syyllisyyttä siitä että pelkään aivan turhia asioita.

Amina kirjoitti...

Ilkeilyä ei voi estää, mutta siltä voi suojautuav henkisesti. Siihen auttaa, että on elämää blogin ulkopuolellakin. Ja muista, että blogipersoonallisuutesi on vain pieni osa sinua (vaikka olisikin tärkeä osa).

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Toivottavasti ei vaikuta siltä että minulla ei ole mitään elämää blogin ulkopuolella, kyllä minulla on, vaikka joidenkin mielestä se ei ehkä ole kovin kummoista elämää. Ehkä se suojaa sen verran ettei se mikään maailmanloppu olo jos joku pahasti sanookin. Ehkä eniten ärsyynnyin siitä miten kilttinä tyttönä tuntuu siltä ettei saa arvostella muita ja pitää olla hiljaa jos loukataan ja ei saa mennä henkilökohtaisuuksiin ja sitten toiset rikkovat niitä sääntöjä minkä ehtivät mutta minä olen jumissa kiltteydessäni.

orange seeds kirjoitti...

Minusta tuon kaltainen kiltteys on ihan hyvääkin. Tod. näk. on parempi vaan, ettet käykään mihinkään sen kummempaan vastaiskuun noiden tearcandyjen ja muiden suhteen. Siitähän se vasta sota syttyisi. Tuollaisella "kiltillä" asenteella pääsee varmaan itsekin vähemmällä.

Joskus tuntuu että kaiken maailman vittuilijat ja arvostelijat oikein toivoisivat kunnon blogisotaa.

En ymmärrä sitä asennetta, että jos jostain ei itse tykkää, niin se pitää sitten mennä sille toisellekkin tiedottamaan, ja vieläpä ikäänkuin yleisenä totuutena, tyyliin "oot paska kirjottaja". Ja ei minusta sitäkään tarvi erikseen käydä sanomassa, että ei henkilökohtaisesti oikein välitä. Minusta asiallista käytöstä olisi se, että jos ei tykkää niin pysyy poissa, äänestää jaloillaan ikäänkuin, ja jos tykkää nin voi käydä kiittämässä.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Sitä minäkin olen ajatellut että miksi ihmeessä pitäisi käydä ilmoittamassa kaikkien epämiellyttävien ja huonojen blogien kirjoittajille miten paljon heitä inhoankaan. Joskus sellaista perustellaan sillä että kohteelle tekee hyvää kuulla "totuus" itsestään mutta minä en usko että se toimii kovin hyvin. Minä esimerkiksi tiedän aivan hyvin olevani aika hölmö useinkin, ei sitä tarvitse erikseen tulla sanomaan. Samat tyypit taitavat ilmoittaa vastaantuleville ylipainoisille miten läskejä he ovatkaan, eihän ylipainoinen sitä itse tiedä.
Minulla on parempaakin tekemistä kuin lukea blogeja, joista en pidä (aiheensa, yleisen negatiivisuutensa tai huonon kirjoitustyylin takia, tai jostain muusta syystä), mieluummin käytän vapaa-aikani sellaisten juttujen tekemiseen joista oikeasti saan jotain nautintoa tai hyötyä (voi tietysti ajatella että hyödyllistä lukea sellaisiakin juttuja joista ei saa mitään nautintoa mutta pakkolukulistani on jo niin pitkä että turha pistää sinne jonon jatkoksi blogejakin, varsinkaan kun tuskin mitään niistä jutuista saan edes luettua). En kyllä lue pelkästään blogeja, joiden kirjoittajat ovat kanssani samaa mieltä joka asiassa.

Zorro kirjoitti...

"Aina kannattaa muistaa se, että monen negatiivisen kommentin taustalla on kateus."

Monen negatiivisen kommentin takana on negatiivisuus. Ko. henkilöllä itsellään ei mene hyvin, se näkyy ja jonnekin se pitää purkaa. Kirjoitan itse asiatekstejä, ja joskus netin piirre kerätä kaikenlaisia pilkunyysijöitä ärsyttää. Jos ihmisellä ei ole muuta pätemispaikkaa kuin netti, huono juttu. Netti on aika yksinäinen paikka.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Jaettu vitutus on kaksinkertainen vitutus? Jos itsellä ei mene hyvin ei saa kenelläkään muullakaan mennä, ehkä se on ihan ymmärrettävää.

Laesio kirjoitti...

Useamman kuukauden ajan blogiasi seuranneena päätin kommentoida tähän kirjoitukseen.

"Kyllä, minä olen hölmö ja naurettava enkä uskalla kohdata todellisia pelkojani vaan keskityn asioihin joilla ei ole niin väliä."

Tämä on hienoa, koska osaat myöntää itsellesi myös negatiiviset puolesi ja ymmärrät joidenkin pelkojesi olevan lievästi hassuja, toisin kuin että kuvittelisit olevasi täydellinen. Introspektio kertoo usein siitä että ihminen on jossain määrin fiksu.

"Joskus sellaista perustellaan sillä että kohteelle tekee hyvää kuulla "totuus" itsestään mutta minä en usko että se toimii kovin hyvin." ja "Samat tyypit taitavat ilmoittaa vastaantuleville ylipainoisille miten läskejä he ovatkaan, eihän ylipainoinen sitä itse tiedä. "

Kritiikki on hyvää jos sen osaa tehdä taidolla. Itse olen sellainen ihminen, että olen säälittävä ja ikävä muille ihmisille. Kerron usein, joskaan ei aina totuuden(ts. silloin kun totuuden kertomisesta ei ole hyötyä, valehtelen). Taidan olla siitä harvinainen ihminen, että haluan tietää "totuuden" itsestäni ja ylipainostani.

Blogisi on hassua, joskin viihdyttävää luettavaa. Persoonallista ainakin.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, täällä taas yksi anonyymi kommentoi (ei ole blogia, enkä ole keksinyt mitään vakiintunutta "nettipersoonaa" itselleni). Minun mielestäni tämä Tearcandyn kirjoitus tuo esiin ainakin sen tosiseikan, että hyväntahtoisuus on aivan liian aliarvostettu luonteenpiirre - ja pahantahtoisuus taas jollain ihmeellisellä tavalla monien mielestä "cool" juttu. Kiitosta vaan hienosta blogistasi - on ollut ilo lukea sitä.

-TC- kirjoitti...

No, piti nyt sitten kirjoittaa ihan teille kaikille vastine, kun niin tykkäätte tästä selkääntaputtelusta. Siellä on, nimellä "näkymättömälle", jos joku joskus haluaa vaivautua lukemaan.

misse kirjoitti...

Luin tuon tc:n vuodatuksen. En ole niin selittelynhaluinen kuin hän, enkä yritäkään vastata kun asia ei minulle kuulu, mutta tämän verran sanon.

Kaikki eivät ymmärrä näkymättömän huumoria, ok? Sarkasmi saattaa kirjoitetussa muodossa mennä vähän ohi. Ja vaikkei NT olisi edes sarkastinen, ei kannata luulla, että osaisi tulkita, mitä hän ajattelee ja tuntee. Katsos kun sitä ei voi mitenkään toisesta ihmisestä tietää.

Anonyymi kirjoitti...

TC on iänkaiken harrastanut sitä, että yrittää toisille bloggaajille vittuilemalla saada itselleen lukijoita. En tiedä millä logiikalla, mutta kuitenkin hän säännöllisesti käy sanomassa vilkkaissa blogeissa jotakin yhtä typerää ja saa sitten ihmiset kimppuunsa.. ja blogiinsa.

Strategiat kullakin, mutta toisilla vähän naurettavammat kuin toisilla.

Lilith kirjoitti...

TCtä en ole kyennyt ottamaan vakavasti, saati arvostamaan sen jälkeen kun hän vähän valaisi mielipiteitään naisen (ja lapsen) oikeudesta fyysiseen koskemattomuuteen. Blogin (TCn siis) sisältöä en viitsi kommentoida.
Mutta elkää ihmeessä ottako Hillo ja Näkymätön tosissanne .

Anonyymi kirjoitti...

No joo, tottahan tuo Kyynelkarkki on loukkaava, mutta yritä ajatella että kyseessä on ihminen, jonka oma suurin pelko on se, että saamaton miesystävä, joka käyttää neiti Karkkia ovimattona ja/tai satunnaisena panopuuna kasvattaisi selkärangan ja uskaltaisi vihdoinkin edes siellä internetissä (joka on ainoa keskusteluväylä samassa taloudessa asuvien ihmisten kesken) sanoa että painu ämmä helvettiin, ei jaksa enää.

Mieluummin minä avainten unohtamista pelkäisin.

Pasolini kirjoitti...

Älä välitä itkumellistä, Näkymätön. Hän oikein kaivamalla kaivaa teksteistäsi irrallisia kohtia ruokkiakseen sinusta tarkoituksella muodostamaansa ahdasta ja ennakkoluuloista mielikuvaa. Hänen mielestään sinulla ei ole oikealla tavalla vaikeaa.

Jotenkin vaikuttaa, että hänen mielestään kenelläkään muulla ei saa olla vaikeaa kuin hänellä itsellään. Muilla vaikeuksista puhuminen on vain turhaa ruikuttamista.

Mikään pakko ei ole lukea mitään blogia jos niin kamalasti ärsyttää, mutta jonkinlainen pakkomielle itkumellillä on sinuun, erittäin todennäköisesti boostaa sillä omaa heikkoa itsetuntoaan. Ja koska olet kovasti tykätty ja luettu niin helpoin tapa saada ihmiset tulemaan omaan blogiin on käydä haukkumassa jotain suositumpaa.

En viitsinyt kommentoida omalla nikilläni, koska en halua itkumelliä omaan blogiini häiriköimään ja vittuilemaan.

Blog Widget by LinkWithin