Flunssan epämiellyttäviä puolia

Ei ole erityisen miellyttävää herätä nenäverenvuotoon. Onneksi en sentään herännyt veriseen sänkyyn, tosin veren nieleminenkään ei kai ole kovin terveellistä. Olen tottunut siihen että jossain vaiheessa tautia alkaa myös verenvuoto, nenäni on kai jotenkin herkkä. En ole onneksi verikammoinen vaikka niin montaa muuta asiaa kammoankin (en tiedä ovatko naiset keskimäärin vähemmän verikammoisia, kun he joutuvat sen kanssa kuitenkin tekemisiin, tai ehkä kuukautisveri on eri asia).
Varsinaisista peloistani (sellaisista klassisista niin kuin hämähäkeistä tai sellaisista, tai ehkä ne ovat kammoja, pelko koskee kaikkea epämääräisempää niin kuin kuolemaa ja muutosta) pahin on ehkä korkeanpaikankammo, vaikka se ei olekaan ihan kauhea. Aluksi neljännessä kerroksessa vähän huimasi mutta olen tottunut siihen nyt ja pystyn katsomaan ikkunastanikin alas. Toisaalta kuvat, joissa joku on jyrkänteen reunalle tai tasapainoilee jossain kaiteella aiheuttavat lievää kammoa. Itse en voisi kuvitella tekeväni sellaista.

Radiossa haastateltiin kirjailijaa (Sari Mikkonen?), joka puhui muun muassa Savon murteesta. Ennen kuin hän mainitsi tilan tekemisen, en olisi muistanut että niin mummoni aina sanoi (niihin aikoihin kun hän oli siinä kunnossa että sijasi sängyt, viime vuosina äitini on hoitanut sen). Lapsena minusta oli ihanaa että mummolani oli Kuopiossa, savolaisuus ja murre tuntuivat jotenkin hienoilta Jyväskylässä, jossa ei juuri ole murretta (paitsi tietysti eppu, toppu, kolkki, nelkki, viikki ja kuukki. Joku muualta muuttanut oli kuullut naapurinsa lapsen olleen kuukilla ja ajatellut että se on jonkinlainen erityisluokka) eikä erityisiä paikallispiirteitä, melkein kaikki ovat muuttaneet muualta. Savolaisuus oli niin hienoa että ajattelin mielelläni olevani oikeastaan savolainen. Järkytyin kun myöhemmin otin selvää suvustani ja kävi ilmi että mummoni vanhemmat olivat muuttaneet Savoon Kärkölästä, Hämeestä (pyöräilin sinne joskus kun asuin niillä seuduilla, se oli kyllä aika komea paikka), ukkini oli taas syntynyt Helsingissä. Hänen suvullaan oli kyllä yhteyksiä Luhankaan Keski-Suomessa, ehkä sukuani on yhdistänyt Päijänne (isäni suku taas on asunut Jyväskylässä). Sukuni on ollut aika muuttavaista, enemmän käsityöläisiä ja kirkollisia ja kauppiaita kuin maanviljelijöitä, mutta ainakin 1800-luvun loppupuolella he ovat olleet Keski-Suomessa päin (Pihtiputaalla on ollut talo, jolla on sama nimi kuin meillä ja josta entiset Lindbladit kai nimensä ottivat silloin suurina nimenmuutosvuosina).
Isäni perusti sukulaisilleni keskustelufoorumin, siellä on käynyt ilmi uusia ja kiinnostavia juttuja (sellaisia jotka eivät taida kiinnostaa ketään muita kuin sukuani, aika hauskoja juttuja esim. pappani liiketoimista). Suurin osa, tai kaikki, isänpuoleisista sukulaisistani nauttii sukutarinoiden kertomisesta. Siellä kävi myös ilmi että eräs aika tuntemattomaksi jäänyt serkkuni pitää blogia (kun olin noin 5-vuotias hän myi minulle Dingo-kuvia, ne olivat suuria aarteita. Asuimme heidän luonaan Satakunnassa kun olimme käymässä Pori Jazzissa, matkan kohokohta oli se että näimme Neumannin ajamassa ilmielävänä Porissa. Kaikki tytöt päiväkodissani olivat Dingo-faneja).