Olen kaikkea muuta kuin vallankumouksellinen tai kommunisti, epämääräisestä vasemmistolaisuudestani huolimatta, mutta minusta on hauskaa kuunnella täysillä Kenen joukoissa seisot -laulua ja laulaa mukana. Toivottavasti naapurit eivät kuule.
On se hauskaa muidenkin laulujen kanssa. En voisi kuvitella laulavani julkisesti mutta kotona yksin se on hauskaa ja voin unohtaa tämän talon huonohkon äänierityksen.
Tekstit
6 kommenttia:
Tätä kautta asioin huomisesta laskiaissunnuntaista. Olemme hieman epäkunnossa, tai siis miehellä on polvi rikki ja mäenlasku ei tule laisinkaan kysymykseen. :(
Onpa harmi :( Estääkö se myös vohvelinsyönnin, mäkeä ei ole mikään pakko laskea?
Minulla on tapana laulaa iirinkielisiä lauluja tyttöystävälleni. Ei ole vielä tullut laulukieltoa. :) Julkisesti en minäkään laulaisi. Minua pidetään kyllä musikaalisena, mutta äänenkäyttöä en ole opetellut, joten en ole sillä tavalla hyvä laulaja. On kyllä tavallaan ikävää, että meillä ei ole perheessä minkäänlaisia musiikkiperinteitä, joten en osaa soittaa mitään soitinta.
Minä kuvittelen etten ole epämusikaalinen, huolimatta siitä että musiikinnumeroni oli aina seiska enkä oppinut soittamaan mitään. Meillä kulttuuriharrastus painottui ehkä enemmän kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen, musiikki jäi sivummalle ja minuakin harmittaa etten osaa soittaa mitään. Haaveilen siitä että joskus saisin aikaiseksi mennä vaikka kanteletunneille (vaikka ilmeisesti sillä helpolla kanteleella ei oikein voikaan soittaa mitään monimutkaista).
Työväenlauluja tulee laulettua erityisesti siivotessa. Kun opiskeluaikoina viikkosiivosin vanhemmillani vastineesi siitä, että pummasin niiltä jatkuvasti rahaa, pistin aina Kom-teatterin Kansainvälisen raikaamaan ja lauloin imurinvarresta kiinni pitäen. Tähän liittyi ajatusleikki, että olen köyhä ja väärin kohdeltu rikkaan talon piika :)
Minä olen harrastanut sitä joskus Billie Holidayn kanssa. Oman kodin lattioiden luuttuamisesta ei minkäänlaista palkkaakaan saa, muuta kuin tietysti sen puhtauden.
Lähetä kommentti