17.2.2007

Luova lauantai / Yksin


Puhuminen molempien vanhempieni kanssa muistutti minua siitä etten sittenkään ole yksin.

Lähestyin vaikeaa ja liian helposti liian ilmeiseen kääntyvää aihetta vähän huijaten negaation kautta. Kuva on yhdistelmä vanhaa valokuvaa ja digitaalista "maalausta" (siis laatikoiden värittämistä). En tiedä aukeaako sen symboliikka muille kuin minulle.

11 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Välissä ollut jotain, mikä on särkymässä, poistumassa?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ei ihan, tosin elämässäni on kyllä asioita, joiden soisin olevan poistumassa. Tuosta kuvasta saattoi kyllä tulla niin omakohtainen ettei se taida muille avautuakaan. Ehkä jotain selventää se että minä olen tuo oranssi laatikko (tuo kuulostaa hassulta titteliltä).

Joku Vaan kirjoitti...

Tuskin ymmärrän symboliikkaa siinä mielessä kuin sinä tarkoitat, mutta hieno kuva silti. Noiden laatikoiden värivalinnat varsinkin, ne siniset laatikot siirtävät sen naisen sinne taustalle hienosti. Tai jotain... Älä kysy amatööriltä liian vaikeita :)

Nobelstraat kirjoitti...

^ äh menee nimimerkit sekaisin, vaikka olen yrittänyt pitää ne erossa niin, ettei kukaan meidän koululainen vahingossakaan tunnistais mua, jos esim. sivuhistoriassa olis viimeisenä mun käymät sivut...

syksyinen kirjoitti...

Onko tuo kuva isoäidistäsi? On näköinen ja kaunis kuva.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ei kuvassa mitään kauhean syvällistä symboliikkaa ole, laatikot kuvaavat erilaisia verkostojani, ainakin joitain niistä.

Kuvassa isoäitini äiti, joka syntyi 1800-luvun lopulla ja kuoli 1970-luvulla niin etten häntä ehtinyt tapaamaan (miehensä eli melkein 90-vuotiaaksi ja hänet kai tapasin, hän oli se viime viikonlopun kuvan vaatturi Iisakki Kupari). Minä olen aina pitänyt tuosta kuvasta, olen näkevinäni siinä tiettyä sukunäköä ja olen lapsesta asti ihaillut hänen hiuksiaan. Isoäitini kertoi että ne olivat niin pitkät ja paksut että niitä piti pitää kahdella nutturalla, se osaltaan innosti minua kasvattamaan omia joskus 12-vuotiaana.

Anonyymi kirjoitti...

ensivilkaisulla epäilin jo että olet itse kuvan nainen! tukkasi ainakin saisit samalla tavalla ja piirteissä on hyvin paljon samaa. voisit kokeilla ottaa itsestäsi "wanhoja" valokuvia. :)

orange seeds kirjoitti...

Hieno kuva. Tuollaista pitäisi taulunakin mielellään kotinsa seinällä, mikä on sikäli paljon sanottu, että harvat kuvat miellyttävät minua niin paljon, että kelpuuttaisin seinälleni:)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Anonyymi, olen harkinnut sitä, tosin tukkani taitaa olla liian lyhyt ja ohut tuohon kampaukseen mutta ehkä kuvissa voisi jotenkin huijata.

Orange seeds, kiitos :) Minä olen siihen ihan tyytyväinen, ainakin ottaen huomioon sen että se valmistui noin kymmenessä minuutissa aika pitkälti improvisoiden. Ehkä koulutuksestani on ollut hyötyä siinä että pystyn tekemään nopeasti jonkinlaisia kuvia.

Anonyymi kirjoitti...

Laatikothan näyttävät ihan selkeästi ihmissuhdekartalta, eli verkostoilta. :) Ainakin aiheen valossa se on helppo tulkita niin. Tuntematta sinua ei vaan voi eritellä ketä kukakin kuvaa.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Niinhän se on. Kaikki laatikot eivät kuvaa yksittäisiä ihmisiä enkä edes aina muista kuka kukin on ja jotkut ovat kauempia tuttuja ja jotkut unohdin aivan kokonaan. Lähimmät laatikot, perheeni, ovat kuitenkin yksilöityjä, tosin en kerro kuka on kukin (sen voi sanoa että yksi pieni on siskoni kissa).

Blog Widget by LinkWithin