13.2.2007

Kävin tänään vesijuoksemassa ensimmäistä kertaa. Minun piti mennä aamupäivän helppoon vesijumppaan, mutta allas oli ihan täynnä ihmisiä, jotka näyttivät tietävän miten siellä käyttäydyttiin ja mitä tuossa jumpassa tehdään ja että heidän pitää ottaa jumppaväline mukaan altaaseen, minua alkoi pelottamaan. En pidä uimisesta (tai siis en osaa kunnolla uida) niin ei jäänyt kauheasti vaihtoehtoja, kotiin en voinut liikkumatta lähteä. Olen halunnut kokeilla vesijuoksua pitkään, mutta sekin on pelottavaa kun en oikein tiedä mitä pitää tehdä enkä näe kunnolla mitä muut tekevät ja uimalakin kanssa en edes oikein kuule mitä he sanovat. Se oli kuitenkin vähemmän pelottavaa kuin sinne vesijumppaan meno (jumppaajatkin olivat aivan erilaista väkeä kuin vakiojumpissani) ja vesijuoksuvyötäkin olin jo käyttänyt syvän veden jumpassa. Luin seinällä olevat ohjeet, noin viidentoista sentin päästä. Altaassa liikkuminen tuntui aika helpolta, tai ainakin pysyin pystysuorassa ja kädet ja jalat liikkuivat vuorotahtiin, niin kuin ohjeet sanoivat. Pääsin eteenpäin, oikeastaan suurin ongelma oli se että jotkut (miehet) juoksivat aivan liian hitaasti. En tiedä oliko tekniikkani oikea tai tehokas mutta ainakin se oli hauskaa. Juoksin puoli tuntia, altaan viisi kertaa melkein päästä päähän, minulle aivan tarpeeksi.
Saunassa mummot heittivät niin kovasti löylyä, että jouduin pakenemaan sieltä.

Lähetin aamulla yhden työhakemuksen, ehkä voin nyt olla tyytyväinen tänään tekemiini hyödyllisiin asioihin. Minusta tuntuu siltä etten saisi nauttia työttömyyden hyvistäkin puolista, niin kuin siitä että voin käydä aamupäivällä uimahallissa (ja pääsymaksukinon pienempi). Yritän kuitenkin.
Tänään tuli taas yksi "hakijoita oli kymmeniä, tällä kertaa päädyimme toiseen" -sähköposti. Töiden saanti tuntuu vähän epätodennäköiseltä.

2 kommenttia:

Aaltoneito kirjoitti...

Tuo "likinäköisenä uimahallissa" -syndrooma on muuten ihan äärimmäisen ärsyttävä. Sen vuoksi on aina kovin pelottavaa mennä esim. täysin uuteen uimahalliin, kun pesuhuoneesta ulos pääseminenkin tuntuu välillä turhan hankalalta, kun ei tiedä, mistä ovesta pitää kulkea. Sama ongelma altaalta palatessa. En ole onneksi vielä kertaakaan eksynyt väärälle puolelle.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä en oikein uskalla kokeilla mitään uutta uimahallissa likinäköisyyden takia, varoitustauluja on vaikeaa lukea ja olen varma että päädyn vahingossa aivan väärään paikkaan, kuten kilpauimarien tielle tai miesten pukuhuoneeseen. En olisi varmaan uskaltautunut lainkaan uimahalliin ellei kaverini olisi houkutellut minua sinne.

Blog Widget by LinkWithin