8.2.2007

Minulla on lista Hyödyllisistä asioista, joiden tekemisestä pitäisi tulla hyvä, tai ainakin parempi, omatunto (yleensä ei tule). Siihen kuuluu tietysti töiden hakeminen ja oikeiden töiden tekeminen mutta myös vaikka vesijumpassa käyminen. Ehkä voisin lisätä siivoamisen listalle, niin eilinen ei tuntuisi niin hukatulta päivältä. Pesin pyykkiä ja siivosin ja tiskasin ja vein pölypunkit julmasti kolmenkymmenen asteen pakkaseen ja laitoin ruokaa, ehkä se riittää vaikkei työnhakuni edistynyt lainkaan.
Eilen varauduin myös kunnolla nukkumiseen. Olin vaihtanut lakanat ja vuodevaatteeni olivat ihanan raikkaita vietettyään monta tuntia tuuletusparvekkeella (ehkä pakkanen oli karkottanut siellä yleensä majailevat tupakoitsijat). Suljin tietokoneen jo ennen kahdeksaa ja tein rauhoittavaksi tarkoitettuja liikkeitä mummoltani peritystä 70-luvun joogakirjasta. Otin iltalukemisekseni Punaisen neilikan, jonka tarina on niin tuttu että saatin lukea vain ihanimmat kohdat. Valot sammutin joskus vähän yhdeksän jälkeen. Ja heräsin aamulla vasta viideltä, jonka jälkeen torkuin kuuteen. En ole ihan pirteä mutta en niin tokkurainenkaan kuin muina päivinä. En edes nähnyt painajaisia, vaikka eräässä unessa olikin kolme pikkutyttöä, jotka murhasivat ihmisiä. He eivät kuitenkaan olleet lainkaan pelottavia vaan jotenkin suloisia. Ehkä minun pitää ottaa harrastuksekseni hyvien unien varmistaminen.

En saanut eilen soitettua terveyskeskukseen, se harmittaa. Asiani tuntuu olevan sen verran monimutkainen että se olisi helpompi selittää paikan päällä. Tänään minun täytyy käydä muutenkin niillä seuduilla joten ehkä käyn varaamassa ajan siellä, jos se onnistuu. Tai sitten pitäisi soittaa, ihan vain puhelinkammoni kiusaksi.

2 kommenttia:

Nobelstraat kirjoitti...

"eräässä unessa olikin kolme pikkutyttöä, jotka murhasivat ihmisiä. He eivät kuitenkaan olleet lainkaan pelottavia vaan jotenkin suloisia."

Kuulostaa ihan japanilaiselta elokuvalta (piirrettynä tai oikeiden ihmisten näyttelemänä, ei väliä).

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Se kyllä vähän kuulostaa, mutta unessa tunnelma oli aivan erilainen (en ole siis nähnyt yhtään sellaista elokuvaa, pääni ei niitä kestä, ei mitään kauhua), ei yhtään pelottava tai kauhea. Oikeastaan kyse oli dekkarin ja sosiaalityön yhdistelmästä, ensin selvitettiin murhia, sitten hoidettiin tytöt jonkinlaiseen laitokseen, jossa heillä olisi ihan hyvä olot, vaikka se oikeastaan olikin jonkun talon ullakko, joka oli niin matala etten pystynyt siellä olemaan kun minua alkoi ahdistamaan. Koko unesta puuttui uhkaava tunne, joka yleensä leimaa painajaisiani (joissa harvemmin tapahtuu mitään kamalaa). Luulen että tuon unen syntyyn vaikutti erään blogin kirjoitus kiusaavista tytöistä ja siitä miten kummallisen monet miehet kuvittelevat että naiset ovat täysin viattomia (ja sitten jos paljastuu jotain negatiivisia puolia, muuttuvat he pahoiksi demonittariksi).
Olen aika tyytyväinen viime yöhön, menin tarpeeksi aikaisin nukkumaan ja sain levättyä. Kaipaan kyllä sellaisia öitä, jolloin nukahdan heti kun suljen silmäni ja herään vaikka joskus kahdeksalta ilman levottomia unia. En edes muista milloin viimeksi olen nukkunut yli kahdeksaan, ehkä joskus joulun aikaan.

Blog Widget by LinkWithin