Minulla on lista Hyödyllisistä asioista, joiden tekemisestä pitäisi tulla hyvä, tai ainakin parempi, omatunto (yleensä ei tule). Siihen kuuluu tietysti töiden hakeminen ja oikeiden töiden tekeminen mutta myös vaikka vesijumpassa käyminen. Ehkä voisin lisätä siivoamisen listalle, niin eilinen ei tuntuisi niin hukatulta päivältä. Pesin pyykkiä ja siivosin ja tiskasin ja vein pölypunkit julmasti kolmenkymmenen asteen pakkaseen ja laitoin ruokaa, ehkä se riittää vaikkei työnhakuni edistynyt lainkaan.
Eilen varauduin myös kunnolla nukkumiseen. Olin vaihtanut lakanat ja vuodevaatteeni olivat ihanan raikkaita vietettyään monta tuntia tuuletusparvekkeella (ehkä pakkanen oli karkottanut siellä yleensä majailevat tupakoitsijat). Suljin tietokoneen jo ennen kahdeksaa ja tein rauhoittavaksi tarkoitettuja liikkeitä mummoltani peritystä 70-luvun joogakirjasta. Otin iltalukemisekseni Punaisen neilikan, jonka tarina on niin tuttu että saatin lukea vain ihanimmat kohdat. Valot sammutin joskus vähän yhdeksän jälkeen. Ja heräsin aamulla vasta viideltä, jonka jälkeen torkuin kuuteen. En ole ihan pirteä mutta en niin tokkurainenkaan kuin muina päivinä. En edes nähnyt painajaisia, vaikka eräässä unessa olikin kolme pikkutyttöä, jotka murhasivat ihmisiä. He eivät kuitenkaan olleet lainkaan pelottavia vaan jotenkin suloisia. Ehkä minun pitää ottaa harrastuksekseni hyvien unien varmistaminen.

En saanut eilen soitettua terveyskeskukseen, se harmittaa. Asiani tuntuu olevan sen verran monimutkainen että se olisi helpompi selittää paikan päällä. Tänään minun täytyy käydä muutenkin niillä seuduilla joten ehkä käyn varaamassa ajan siellä, jos se onnistuu. Tai sitten pitäisi soittaa, ihan vain puhelinkammoni kiusaksi.