27.3.2007

Huonosta nukkumisesta tulee kuvottava olo, ihan kirjaimellisesti. Toivottavasti tämä menee ohi, illalla pitäisi tavata tuntemattomia neulojia kahvilassa (osana ahdistuksen harhautus -kampanjaani, tuntemattomienkin ihmisten seura kelpaa siihen kun he vaikuttavat mukavilta). Aamulla olin niin väsynyt että yritin nukkua vielä aamiaisen jälkeen, mikä oli tietysti virhe. Selvisin kyllä jotenkin tämän päivän töistä ja perustelen velttouttani sillä että odottelen mahdollisia lisätöitä. Huhtikuun töiden käsikirjoitus tuli sähköpostissa, sitä pitäisi katsoa ja perjantaina tullutta Hollanti-kirjani muutoksia sisältävää kirjekuorta en ole edes avannut. Niitä ei ole pakko katsoa tänään.
Sen sijaan luin Marsha Mehranin kirjan Lumoavien mausteiden kahvila, joka tuntuu kuuluvan samaan genreen Pienen suklaapuodin kanssa: aistillisuus tunkeutuu estyneeseen maalaiskylään ruuan muodossa. Kirjassa oli kuitenkin tarpeeksi omaa (en ole kauheasti tuota genreä lukenut), tarina iranilaisten pakolaissisarusten perustamasta kahvilasta oli mukavan lämminhenkinen, vaikka heidän menneisyydestään löytyikin kaikkea inhottavaa. Kirja oli myös sopivan kevyt, muutamassa tunnissa luettava. Houkuttelevista ruuista lukeminen ei kyllä tehnyt hyvää kun oli kauhea nälkä ja odotettavissa puuroa.

2 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Ahh ruoka. Minä puolestaan löysin flickrista Cafe Rakkan kuvia New Yorkista ja muistin, kuinka hyvää on egyptiläinen ruoka. Töissä, tietysti :/

Iltapalaan on vielä aikaa...

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Jotenkin yleensä ruoka tunkeutuu ajatuksiin silloin syömiseen ei ole mahdollisuutta tai ainakaan mukavaan syömiseen. Kun asuin maalla ja lähin kauppa oli kuuden kilometrin päässä, niin kämppikselläni ja minulla oli tapana lukea keittokirjoja ja miettiä mitä voisi syödä jos olisi varaa ja mahdollisuus. Myöhemmin olen ihmetellyt miten ihmeessä selvisin kaksi vuotta syöden melkein pelkästään ruisnäkkileipää, pelkiltään. Enkö olisi voinut ostaa edes margariinia?

Blog Widget by LinkWithin