Joutilas apatiani on kohdannut oikean maailman hämmentävällä tavalla, hyvällä mutta hermostuttavalta (mutta minuahan hermostuttaa aina ja kaikki).


Eilen olin väsyneenä ja nälkäisenä ruokakaupassa. En jaksanut tehdä ostoslistaa, muistin vain että piti ostaa neljä juttua: banaaneja, puurohiutaleita, vihanneskrassin siemeniä (joita äitini suositteli ja joita ei kaupasta löytynyt) ja sitten vielä jotain. En tiedä näytinkö kummalliselta kuin seisoin käytävällä ajatuksiin vaipuneena ja yritin muistaa, päätellen ihmisten tavasta heiluttaa sormiaan silmieni edessä niin on. En muistanut ja lopulta ostin maitorahkaa ja säilykeananasta.

Tänään ystäväni tuli palauttamaan lainaamiaan levyjä, kävimme ruokakaupassakin. Juuri oikeaan aikaan osunut vierailu.

Heräsin taas viideltä mutta se ei haittaa kun menee yhdeksältä nukkumaan.