Vaaka näytti tänä aamuna pelottavasti 66,6 kg.
Tietysti aika monien (tai aika äänekkään vähemmistön, jos haluaa uskoa siihen että miehet pitävät "muodokkaista" naisista) miesten (ja naisten) mielestä olen edelleen kammottavan lihava. Onneksi minulla ei ole kauheasti tarvetta miellyttää heitä. Harmi vain ettei laihtuminen ole tullut kauhean terveellisesti, minulla ei vain ole nykyään kauheasti ruokahalua ja toisaalta haluan säästää ruokarahoissa. Sitten minulla on jatkuvasti nälkä ja syön karkkia. Mutta ainakin vähän aikaa pääsen kokemaan painon, jossa en ole ollut sen jälkeen kun seitsemän vuotta sitten pahimmassa ahdistuksessani en oikein pystynyt nielemään.

Koska elämässäni tapahtuu niin vähän mitään niin onnistuin taas tänään säikähtämään ilman kunnon syytä. Pesutuvan hienon pesukoneen ovi ei suostunut aukeamaan, vaikka sen lukitussysteemiä väänsi (vaikka mihin suuntaan). Lopulta tajusin kokeilla virtakatkaisijaa, se aukaisi oven. Olisi ollut noloa soittaa huoltomiehelle.

Olin suunnitellut siivoavani tällä viikolla kaappeja mutta minulle ilmaantuikin parempaa tekemistä. Tuntuu paremmalta olla kauhean väsynyt kun on tehnyt jotain oikeaa eikä vain viettänyt päivää neuloen ja valittaen väsymystä.

Aioin äänestää tänään mutta en jaksanut. Ehkä käyn lauantaina, silloin voisin käydä vaalikahveillakin.

Lauantaina pitää tehdä myös retki pelottavaan (tai kuvittelen sen olevan sellainen) kauppaan, joka myy akkuja. Pari vuotta vanhan kännykkäni akku ei suostu pysymään ladattuna vuorokautta kauempaa.