Olen taas/aina/tietysti kauhean väsynyt ja käyn vähän ylikierroksilla. Matka oli aika rankka, fyysisesti, vain sunnuntaina ei tarvinnut istua autossa useampaa tuntia. En ole tainnut vielä oikein toipua siitä.

Hautajaiset olivat mukavat, ehkä vähän yllättävästi. Pappi (joka mielestäni ei ollut oikein sopiva tuohon tilaisuuteen) sanoi että hän oli vähän yllättynyt siitä ja siitä ettei kukaan näyttänyt olevan suunnattoman syvän surun vallassa, en tiedä paheksuiko hän meitä. En itse sure mitenkään erityisen syvästi, ukkini oli kuitenkin 92-vuotias ja sairas ja hyväksyi kuolemansa, mutta mummoni ja äitini ja tätini ja enoni kyllä surivat, vaikka pystyivätkin nauramaan. Hautajaisissa puhuttiin mummoni ja ukkini rakkaustarinasta, 60 vuoden onnellisesta avioliitosta ja siitä miten urheilullinen ukkini oli ollut, hän muun muassa suunnisti ja retkeili aikoinaan ja vielä viimeisenä päivänään katsoi hiihdon mm-kisoja (ehkä hänen takiaan minun on vaikeaa pitää penkkiurheilua pelkästään idioottien lajina). Joskus kymmenen vuotta sitten ja myöhemminkin hän oli paremmassa kunnossa kuin minä. Paikalla oli hänen vanhoja ystäviään jostain 70 vuoden takaa, tutisevia sotaveteraaneja, kortinpeluuystäviä, mummoni sisarusten lapsia ja muita. Minä juttelin tyttöserkkujeni kanssa (poikaserkkuni ovat jotkut vähän pelottavia), emme näe koin usein. Valmistuimme kaikki jouluna, toiset ovat löytäneet töitä, tosin paikoista joissa he ovat olleet aikaisemminkin. Olen vähän kateellinen heille siitä että he tuntuvat aina tietävän mitä pitäisi tehdä ja sanoa ja ovat itsevarmoja ja tyylikkäitä ja hoikkia.

Tänään olen tehnyt töitä. Minulle on tarjottu jonkun verran freelance juttuja niin että huhtikuullekin riittää niitä (sinne on luvassa ainakin yksi kirjan taitto johon saattaa liittyä työmatka Helsinkiin). Minun pitäisi hakea muutamaa työpaikkaa jossain välissä kunhan ehdin ja jaksan, muun muassa yhtä joka vaikuttaa sen verran ankealta että minullakin saattaisi olla siihen mahdollisuuksia.