Päivä alkoi totutusti, heräsin neljältä ahdistukseen. En tietysti saanut enää unta, päässäni pyörii liikaa kaikenlaisia ajatuksia (tulevaisuus ja muutos ovat pelottavia juttuja, tai ainakin ovat minulle). Angstasin pari tuntia kunnes kuudelta sänky alkoi tuntua taas houkuttelevalta paikalta. Kahden peiton alla, vain pienellä hengitysaukolla, oli sen verran turvallinen olo että pystyin nukahtamaan ja nukuin puoli yhdeksään, en muista milloin viimeksi olen saanut nukuttua niin pitkään. En kyllä ole mitenkään erityisen pirteä pitkistä unista huolimatta mutta tänään ei tarvitse olla kauhean tehokas, onneksi. Sain vähän järjesteltyä paikkoja ja imuroituakin, olen kutsunut Tristiksen tänne teelle.

Eilen sen sijaan olin aika tehokas. Kävin kolmessa virastossa hoitamassa asioita, onneksi ne eivät pelota minua (kymmeneltä siellä oli niin tyhjääkin ettei jonotuslukemiseksi ottamastani kirjasta ollut hyötyä). Samalla matkalla kävin äänestämässä. Kaikki puolueet tuntuvat minusta tällä hetkellä aika tympeiltä, erityisesti inhoan tyylitöntä toisten haukkumista (eilen joku tutkija sanoi radiossa että se saattaa kostautua, sillä muutkin äänestäjät kuin minä saattavat tehdä päätöksensä puolueiden käytöksen perusteella). En kyllä tiedä onko valitsemani puolue yhtään sen parempi, valitsin lopulta kahdesta vaihtoehdosta lähinnä sillä perusteella että löysin suhteellisen asiallisen ehdokkaan. Viime kerrallakin äänestin samaa puoluetta ja silloin kyllä päätin etten enää äänestä heitä kun ääneni kuitenkin menee yhdelle miesehdokkaalle, jota en välttämättä haluaisi eduskuntaan. En kyllä muista miksi niin ajattelin.
Soitin eilen myös yhden tärkeän puhelun joka oli vähän pelottava mutta meni hyvin. Ensi keskiviikkona saatan tietää vähän enemmän siitä millaiseksi tulevaisuuteni muodostuu.

Laihtuminen jatkuu. En tiedä pitäisikö minun olla huolissani muustakin kuin siitä ettei minulla ole oikein ruokahalua. Niitähän on vaikka mitä tauteja joihin liittyy selittämätön laihtuminen ja kauhea väsymys, mutta en tiedä miten selittämätöntä se on jos ei syö kunnolla ja nukkuu huonosti.

Kävin eilen vesijumpassa pitkästä aikaa. Syvänveden jumpassa oli hauskaa, juoksimme ympäri allasta vesijuoksuvyöt päällä etu- ja takaperin, välillä melkein kolaroiden. Ilmeisesti olin ollut liian kauan pois uimahallista, pari ensikertalaista kysyi miten vyö laitetaan päälle ja neuvoin heitä aivan väärin, vaikka itse olen käyttänyt sitä aina oikein, tai ainakin oikein päin. Onneksi paikalla oli myös jumppaveteraani.
Uimahallissa oli aika paljon lapsia (ottaen huomioon että oli aika myöhään perjantai-iltana, minä olisin voinut melkein olla jo nukkumassakin. Tai siis jumppa alkoi puoli kahdeksalta). Toiset harjoittelivat uimahyppyjä tiukan valmentajan johdolla ("Minä en voi opettaa sinua kun sinä aina taivutat kyynärpäätäsi"), he hyppivät aika hienon näköisesti, volttijuttuja ja sellaisia, aika hurjan näköistä kun he olivat ehkä kymmenvuotiaita. He hyppäsivät kauhean korkealtakin, minusta tuntuu pahalta ajatella toisiakin sellaisissa korkeuksissa (hyppäsin itse joskus lapsena Jyväskylän uimahallissa aika korkealta, tai siltä se tuntui, ja se oli kauheaa). Ne ponnistuslaudatkin ovat pelottavia. Toiset lapset tulivat vesijumppa-altaaseen kun me olimme poistumassa, pelleilivät rantapallon kanssa ja hyppivät altaaseen kun toiset olivat poistumassa. Ohjaajamme kielloilla ei näyttänyt olevan mitään vaikutusta.

Ikkunalaudallani on jo kevät. Ehkä olonikin helpottuu, ainakin rintani ympäriltä on poistunut se kuristava vanne, vaikka vieläkin ruumiini on ahdistuksesta jännittynyt.

Ja vielä lisäys: Blogger on näköjään siirtänyt bloginpitäjiensä joulukuun jälkeen lisäämiä kuvia Picasan nettialbumeihin (toimii vain jos kieliasetuksena on jenkkienglanti, tai saattaa toimia muillakin mutta ei ainakaan suomella).

Näkymätön tyttö