Eilen tapahtui jotain kummallista. Ehkä se liittyi siihen että hyväksyin kunnolla sen etten ole ihan elämäni kunnossa, ehkä se jotenkin vapautti minut siitä syyllisyydestä, joka tulee siitä etten saa oltua koko päivää hyödyllinen ja stressatessani sitä koko päivä menee ohi. Kuitenkin innostuin illalla lähtemään pyöräretkelle, sellaiselle joita harrastin paljonkin nuorempana. Otin mukaan kartan ja päätin suunnan, linnuntietä noin kuuden kilometrin päässä olevan kaupunginosan. Tavoitteenani oli käydä siellä kaupassa ja pitää jäätelönsyöntitauko, vaikka sää olikin vähän viileä (ikävä kyllä minun pitää vähän lahjoa itseäni päästäkseni liikkeelle). Lähdin ajamaan suunnilleen oikeaan suuntaan, pysähdyin välillä lähikirjastossa, ja jatkoin outojen asuinalueiden läpi. Välillä jouduin oikealle maaseudulle, välillä melkein merenrannalle. En tiennyt että Oulussa on niin paljon omakotitaloja. Pysähdyksineen olin matkalla reilut pari tuntia (matkaa kertyi ehkä 16 kilometriä) ja nautin siitä.
Tänään heräsin taas liian aikaisin ja en tietenkään kauhean pirteänä mutta melkein hyvällä tuulella. Toivottavasti se kestää.

Eilen sain painosta vedoksen kirjastani. se näyttää toisaalta ihan hyvältä, toisaalta esim. kansi on liian pienen oloinen (sen säätäminen ei ollut vastuullani). Täytyy odottaa että isäni pala Australiasta ja kysyä mitä mieltä hän on. Jos kaikki menee hyvin niin kirja julkaistaan toukokuussa, se tuntuu oudolta. Jos joku sattuisi haluta ostamaan sen aikanaan niin olen sopinut jonkinlaisesta alennuksesta blogin lukijoille.