Olen ollut tänään tavallistakin sekavampi ja angstisempi ja saamattomampi ja tuntenut siitä huonoa omaatuntoa. Ajattelin (hieman melodramaattisesti) että tämä on se hinta jonka saa maksaa parista ahkerasta päivästä, miten ihmeessä pystyisin tekemään kokopäivätöitä vaikka niitä löytäisinkin (luultavasti ihan helposti). Totuus on vähän toinen, taisin saada yliannostuksen pölyä viikonloppuna ja nyt minulla on lievää kuumetta. Ei ihme jos olo on vähän outo.

Sain hoidettua aika paljon asioita tänään, kävin Kelassa ja postissa yhden Bookmooch-kirjan kanssa (tällä kertaa Ranskaan, EU:n sisällä lentoposti on aika halpaa verrattuna Atlantin ylityksiin, yleensä suosin maapostia). Minun piti käydä antikvariaatissa näyttämässä ylijäämäkirjojani ja soittaa terveyskeskukseen, mutta ne vaativat enemmän sosiaalisuutta kuin mihin minusta on nyt. Toivottavasti tämä ei ole mikään pitkäikäinen tauti, tälle viikolle on sovittuna pari tapaamista (toinen huomiselle). Minulla ei kyllä ole muita oireita kuin tuo kuumeilu, ehkä se menee ohi.

Aamulla eksyin yhteen blogiin, jossa käyty ilmastonmuutoskeskustelu ärsytti minua suunnattomasti. Blogin kirjoittaja oli sitä mieltä että hän tekee osansa ilmastonmuutoksen hillitsemiksi, eihän hän edes lennä paljon, vain pari kolme kertaa vuodessa lomille. Kirjoitin siitä pitkän kirjoituksen aamulla, ja poistin sen myöhemmin kun se alkoi vaikuttamaan niin paheksuvalta ja saarnaavalta (syytän kuumetta, se on loistava tekosyy) .

Hyvääkin tässä päivässä on. Se yksi kirja, joka on ollut tekeillä viimeiset puolitoista vuotta lähti nyt painoon. Kai se on sitten valmis. Täällä on ollut ihanan keväinen ilma ja jaksoin kaupunkireissullani pyöräillä vähän pitemmän reitin. Ja aamulla postilaatikossa odotti yksi Bookmooch-kirja, luen sitä sängyssä peiton alla ja yritän piiloutua muulta maailmalta (kun tulin kaupungilta postilaatikossani odotti toinenkin kirja, aika outoa. Lauantaina laatikko oli tyhjä).

Sain tänäänkin vähän huvittavan puhelun puhelinmyyjältä, puhelinliittymiä kauppaavalta. Voi olla että hänen myymänsä olisi ollut halvempi kuin nykyiseni, mutta toisaalta laskuni ovat sen verran pieniä ja tulevat sen verran harvoin että muutosvastaisena en halua nähdä liittymän vaihtamisen vaivaa. Tämä myyjä oli Rovaniemen pojan vastakohta, harvoin olen puhunut niin stereotyyppimäisen myyntimiehen kanssa. Hän oli kuin suoraan jostain mainoksesta. Huvittavaa oli se että kuultuaan nuorekkaan ääneni (hänen sanavalintansa) hän varmisti että olen varmasti täysi-ikäinen. Oikea myyntimies ei tietysti tuollaisista pikkujutuista nolostu, minä en olisi varmaan saanut enää mitään sanottua.
Joskus lapsena kun kävimme ratsastusleireillä, minut laitettiin aina soittamaan kun kuulostin niin aikuiselta puhelimessa. Silloin näytinkin vanhemmalta kuin olin, ehkä ison kokoni takia (en minä nyt niin kauhean iso ollut mutta luokan toiseksi pisin tyttö kuitenkin. Olen sen jälkeen kasvanut ehkä kolme senttiä), nykyään kai kuulostan ja näytän paljon nuoremmalta. Muutos alkoi joskus 15-vuotiaana kun muut alkoivat meikkaamaan kunnolla ja näyttämään aikuisilta.