18.4.2007

Tylsää

Minulla ei tunnu olevan enää muuta kirjoitettavaa kuin väsymys ja angsti, ja niistä on tylsää kirjoittaa ja oletettavasti lukeakin.

Menin eilen nukkumaan kahdeksalta ja heräsin melkein pirteänä neljältä (ehkä ruumiini haluaa nukkua sen kahdeksan tuntia ja siksi kuuden jälkeen nukkuminen ei onnistu jos olen nukahtanut kymmeneltä), onnistuin kuitenkin venyttämään unta kuuteen. Ja totta kai olen edelleen kauhean väsynyt. Yrittäisin jotain radikaalia, kuten enempää ulkoilua (eilen kävin postilaatikolla) tai terveellistä ruokavaliota, jos vain jaksaisin.

Kaikki tuntuu taas vaihteeksi aivan mahdottomalta. On niin paljon kaikenlaista mitä pitäisi tehdä mutta mikään ei onnistu ja tunnen itseni surkeaksi, kun en saa tehtyä niin yksinkertaista asiaa kuin varattuani lääkäriaikaa. Ehkä se onnistuu huomenna. Pillereitä on jäljellä vielä kaksi liuskaa, niiden aikana pitäisi saada resepti uusittua joten ei minulla aivan kauhea hätä ole. Pitäisi jatkaa siivousta ja viedä hylättäviä tavaroita kierrätykseen, siihenkin on aikaa (kesäkuun loppuun). Ja yksi työjuttu tuntuu kamalan vaikealta, vaikka ei varsinaisesti kai sitä olekaan. Varsinainen työnhakuni ei ole edistynyt yhtään. Ja sitä muuttoakin pitäisi järjestää ja etsiä asuntoa.

Aika outoa että vaikka muuten en tällä hetkellä erityisesti pidäkään itsestäni niin ulkonäkööni olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen.

9 kommenttia:

Nobelstraat kirjoitti...

Eikös se ole oikeastaan vain hyvä, jos selviät kuuden tunnin unilla? Itselläni menee helposti yhdeksänkin tuntia, ja olisin vain tyytyväinen, jos selviäisin kuuden tunnin unilla.

Nobelstraat kirjoitti...

eiku... Olitkin kirjoittanut kello kuuteen nukkumisesta, etkä kuuden tunnin unista.

orange seeds kirjoitti...

Jos olet kerta anyways asiomassa lääkärin kanssa, niin ehkä voisit tuosta väsymyksestäkin mainita? Jos vaikka määräisi jonkun supervitamiini kuurin tms.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, olen seurannut blogiasi jonkin aikaa ja ajattelin nyt kirjoittaa yhden jutun, joka ei välttämättä ole mikään uutinen sinulle, mutta josta ulkopuolisen sanomana voi olla sinulle hyötyä.
Toivottavasti et nyt suutu, mutta minun mielestäni kuulostat ihan masentuneelta - kliinisesti. Sinullahan on kertomasi mukaan univaikeuksia, jaksamattomuutta huolehtia itsestäsi, vähän synkkä kuva itsestäsi jne. Ne ovat kaikki depression oireita. Olen siis lääkärinalku itse, joten olen kuullut monia hyvin samankaltaisia tarinoita. Ilmeisesti olet oireillut jo teini-iästä saakka, joten varmaan olet jossain määrin depikseen jo tottunutkin.
Mutta jos kerran olet tk-lääkärille soittamassa, ota rohkeasti mielialasi puheeksi! Moni vastaavassa tilanteessa ollut on toipunut lyhyessäkin ajassa saatuaan hoitoa. On tietty iso askel ottaa asia puheeksi, mutta krooninen ja hoitamaton depis ei ole mikään hyvä juttu pidemmän päälle esim. työkykyäsi ajatellen. Tsemppiä siis elämääsi, muista että olet hyvä tyyppi, ja pidä ihmeessä itsestäsi hyvää huolta!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Nobelstraat, minä olisin onnellinen jos pystyisin nukkumaan yhdeksän tuntia, tarvitsisin sen verran unta mutta se ei onnistu.

Orange seeds, pitää yrittää kehdata mainita. Lääkärille on kuitenkin mentävä, niin saamaton en suostu olemaan että lopettaisin pillerit vain kun en saa varattua aikaa.

Anonyymi, pelkään että olet oikeassa. Olen katsonut jotain masennusoirelistoja ja aika monet niistä tuntuvat sopivan minuun, esim. univaikeudet ja ruokahalun menetys (olen kevään aikana laihtunut pari kiloa kun ei vain tee mieli ruokaa). Täytyy yrittää ottaa se puheeksi. En ole mielestäni ollut koskaan varsinaisesti masentunut, olen ollut ahdistunut ja angstinen mutta varsinainen masennus on vierasta. Ja pelottavaa, jos tämä on sitä niin en kyllä haluaisi sen pahentuvan.
Ja kiitos kommentistasi :)

kaisa kirjoitti...

Hei,
Olen myös täällä taustalla seurannut blogiasi kuten anonyymi kommentoija. En ole aikaisemmin ajatellutkaan asiaa, mutta juuri tuo anonyymin kommentti sai mieleeni ajanjakson sen jälkeen kun olin valmistunut. Tunnistin niin itseni kirjoituksistasi! Olin työttömänä/osa-aikatyössä, ja elämäni oli aivan samanlaista kuin sinulla. Tuntui, että jokainen päivä oli aivan yhtä tylsä, tai jos mahdollista, aina edellistä tylsempi. Minua ahdisti se työttömyys ja epävarmuus siitä, kuinka kauan sitä kestää. Omalla kohdalla kaikki muuttui paremmaksi kun sain vakituisen työpaikan.

En osaa mitään järkevää kirjoittaa, mutta halusin vain tämän sanoa. Toivon kovasti, että elämäsi muuttuisi paremmaksi!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos kommentistasi Kaisa :) Ei voi sanoa että minusta olisi mukavaa kuulla että muillakin menee huonosti mutta on jollain tavalla huojentavaa tietää ettei ole ainoa, tässä ja muissakin asioissa. Minäkin luulen että elämäni helpottaisi jos saisin vakituisen työpaikan, toivon että niin käy.
Täytyy kyllä sanoa ettei minulla yleensä ole kauhean tylsää, olen vain niin tympääntynyt koko tilanteeseen :)

Anonyymi kirjoitti...

hei n.tyttö, jos sinulla on circadiseen rytmiin liittyvä unihäiriö? kirkasvalohoito oikeaan aikaan illalla ja huoneen pitäminen pilkkopimeänä nukkumisen ajan voisi silloin auttaa. ei tuollaisista asioista kuten unettomuudesta tarvitsisi kärsiä vuodesta toiseen kun hoitojakin on olemassa, mutta ymmärrän kyllä jos kynnys hakea apua on korkea. rohkeutta silti!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Piti googlettaa tuo termi. Luulen että unihäiriöni liittyvät tähän stressiin/masennukseen/mitä tämä nyt sitten onkaan, aiemmin minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia unen kanssa, vaikka aina olenkin herännyt aika aikaisin. Olen kuitenkin onnellinen siitä että ongelma on vain liian aikaisin herääminen, nukahtaminen on edelleen helppoa.

Blog Widget by LinkWithin