Kävitkö salaa ottamassa liinavaatekaapistani kuvan? ;) Tuo alimmainen on ihan samanlainen kuin meillä oleva Mummini vanha liinavaatekaappi. Olin joskus ymmärtävinäni, että tuollaisesta (hyväkuntoisesta) kaapista maksettaisiinkin ihan hyvin, mutta en ole omaani raatsinut myydä, kun tunnearvoa on kuitenkin rutkasti enemmän.
Minä himoitsen tuota kaappia mutta olosuhteiden (vähän hankalaa kuljettaa junassa) takia se taitaa mennä yhdelle omakotitalolliselle ihmiselle, joka ottaa suurimman osan muistakin huonekaluista. Aika suuri osa mummolani huonekaluista on aika rumia, suoraan sanottuna, tai sellaisia joista ei rahaa saa (ilmeisesti osto- ja myyntiliikkeet eivät innostu lastulevyisistä kirjahyllyistä) ja niitä muutamia hyviäkään ei taida kukaan saada aikaisiksi viedä myytäviksi. On aika hankalaa ettei mummolan kanssa samassa kaupungissa asu kuin yksi enoni, joka on sen verran kiireinen kaikenlaisten hoidettavien asioiden kanssa ettei hänelle voi sälyttää vastuuta vielä tavaroiden myymisestäkin. Niinpä ne ovat sitten menneet kaikille halukkaille, minäkin sain kaikenlaista kiinnostavaa pikkutavaraa vaikken ihanaa kaappia ja ihan kivaa kirjahyllyä saanutkaan. Enemmän minua kyllä harmittaa se että lapsuuteni vaatekaappi, joka oli vähän saman muotoinen mutta valkoinen ja koristettu hienovaraisin kaiverruksin, annettiin naapurille. Se oli kyllä täysin käyttökelvoton vaatekaappina mutta silti ärsyttää, näin ehkä viidentoista vuoden jälkeenkin (sen tilalle sain aivan kamalan mäntyisen pallojalkaisen komeron joka on tälläkin hetkellä yhden entisen naapurin vintillä. Toivottavasti kukaan ei vaadi minua ottamaan sitä takaisin. En ole männyn suuri ystävä, siis kalustemateriaalina).
Tekstit
2 kommenttia:
Kävitkö salaa ottamassa liinavaatekaapistani kuvan? ;) Tuo alimmainen on ihan samanlainen kuin meillä oleva Mummini vanha liinavaatekaappi. Olin joskus ymmärtävinäni, että tuollaisesta (hyväkuntoisesta) kaapista maksettaisiinkin ihan hyvin, mutta en ole omaani raatsinut myydä, kun tunnearvoa on kuitenkin rutkasti enemmän.
Minä himoitsen tuota kaappia mutta olosuhteiden (vähän hankalaa kuljettaa junassa) takia se taitaa mennä yhdelle omakotitalolliselle ihmiselle, joka ottaa suurimman osan muistakin huonekaluista. Aika suuri osa mummolani huonekaluista on aika rumia, suoraan sanottuna, tai sellaisia joista ei rahaa saa (ilmeisesti osto- ja myyntiliikkeet eivät innostu lastulevyisistä kirjahyllyistä) ja niitä muutamia hyviäkään ei taida kukaan saada aikaisiksi viedä myytäviksi. On aika hankalaa ettei mummolan kanssa samassa kaupungissa asu kuin yksi enoni, joka on sen verran kiireinen kaikenlaisten hoidettavien asioiden kanssa ettei hänelle voi sälyttää vastuuta vielä tavaroiden myymisestäkin. Niinpä ne ovat sitten menneet kaikille halukkaille, minäkin sain kaikenlaista kiinnostavaa pikkutavaraa vaikken ihanaa kaappia ja ihan kivaa kirjahyllyä saanutkaan.
Enemmän minua kyllä harmittaa se että lapsuuteni vaatekaappi, joka oli vähän saman muotoinen mutta valkoinen ja koristettu hienovaraisin kaiverruksin, annettiin naapurille. Se oli kyllä täysin käyttökelvoton vaatekaappina mutta silti ärsyttää, näin ehkä viidentoista vuoden jälkeenkin (sen tilalle sain aivan kamalan mäntyisen pallojalkaisen komeron joka on tälläkin hetkellä yhden entisen naapurin vintillä. Toivottavasti kukaan ei vaadi minua ottamaan sitä takaisin. En ole männyn suuri ystävä, siis kalustemateriaalina).
Lähetä kommentti