12.4.2007

Valokuvatorstai / Kasvu


Kasvussa on minulle vaikeinta muutos ja luopuminen. Toisaalta ateistina minusta tuntuu jollain tavalla lohdulliselta että sukupolvet seuraavat toisiaan ja vanhaa seuraa uusi ja muuta tuollaista, mutta silti on vaikeaa tajuta että oma kasvuni ja aikuistumiseni tarkoittaa väistämättä äitini vanhenemista (ehkä muutoksenpelkoni takia olen mielelläni nuorempi kuin olenkaan ja pidän itseäni aivan liian nuoreksi vaikkapa avioliittoon tai äidiksi, vaikka alankin lähestyä ensisynnyttäjien keski-ikää). Vuoden ja elämän kierto on kuitenkin tärkeä ja mahdolliset uskonnolliset tunteeni liittyvät siihen.
Tuo vaaka kuului aikoinaan ukilleni, hän käytti sitä kuulemma työssään kauppaedustajana. Nyt ukkini on kuollut ja mummolaanikaan ei enää ole (mummoni muutti eilen hoitokotiin sairaalasta). Maanantaina äitini ja hänen sisaruksensa kokoontuivat tyhjentämään vanhempiensa asuntoa ja jakamaan tavaroita. Lapsenlapsista paikalla olivat minä ja serkkuni ja kun oli tärkeää saada asunto mahdollisimman tyhjäksi, niin myös me saimme perintöä. Ei mitään kauhean arvokasta, rahallisesti siis mutta tunnearvoa löytyy. Tuota vaakaa en itse muista eivätkä ukkini kalvosinnapitkaan (jostain syystä enoni halusivat antaa ne minulle) ole minulle henkilökohtaisesti tärkeitä, mutta joihinkin tavaroihin liittyy enemmän muistoja. Lähinnä otin mukaan taloustavaraa, nappeja ja pieniä lusikoita. Ukkini suunnistuspalkinto kuvastaa häntä hyvin, mummolasta löytyi suuret määrät erilaisia palkintolusikoita ja -lautasia ja -pokaaleita ja mitaleita ja -kakkulapioita.

Tänään olen taas vaihteeksi kauhean väsynyt (ja vannon meneväni nukkumaan ennen yhdeksää vaikka luulenkin rikkovani lupaukseni). Kun en muutakaan saa aikaiseksi niin olen aloittanut suursiivouksen, muuttoa silmälläpitäen. Luulen kyllä muuttavani vasta kesäkuun lopussa mutta tavaroiden karsiminen on hyvä aloittaa jo hyvissä ajoin. Kun muutin pois kotoa ensimmäisen kerran, pakkasin tavaroitani jo keväällä ja asuin muuttolaatikoiden kanssa elokuuhun. Muuten, sattuisiko joku olemaan halukas ostamaan kirjahyllyn, ruokapöydän ja pyörillä varustetun laatikoston halvalla? Ne ovat aika rumia, kirsikkalaminoituja tai vastaavia mutta ihan käyttökelpoisia. Ja edullisia.

5 kommenttia:

Jussi kirjoitti...

Olethan muuten huomannut, että olet esimerkkinä, tosin nimettömänä, blogeja käsittelevässä kolumnissa viimeisessä MikroPC:ssä. Juttu oli nimeltään "Blogit, ainoat ystäväni"

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En huomannut (en varsinaisesti seuraa tietokonelehtiä, viimeksi taisin lukea MacFormatia pari vuotta sitten) mutta eräs anonyymi mainitsi siitä ja piti käydä ostamassa lehti. Se oli aika hauska kolumni (minä kyllä taidan, ehkä valitettavasti, paljastaa yhtä paljon netin ulkopuolisillekin tutuilleni).

Hansu kirjoitti...

Itsensä kasvu voi tuntua pelottavalta, kuten muuttokin. Ehkä lohtua tuo se, että me kaikki vanhenemme ja muutumme, kuten maailmakin.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Näkymätön tyttö, elämä tuntuu olevan jatkuvaa luopumista...

helanes kirjoitti...

Hyppysellinen näkyvääkin sentään, punnittua.

Blog Widget by LinkWithin