Tänään minulla oli aika hyvä olo, vaikkei tilanteeni olekaan muuttunut.
Sain pakotettua itseni vesijuoksemaan, ensimmäistä kertaa ehkä kuukauteen. Se ei ollut tällä kertaa mikään suuri nautinto mutta sain sentään liikuttua.
Täällä näkyy jo vähän kevään merkkejä, hyvin vähän. Sunnuntaina näin varrettomia voikukkia, viime viikolla pari västäräkkiä ja pisamanikin ovat taas ilmestyneet. Ne tuntuvat edelleen oudoilta, sain ne vasta 25-vuotiaana.
Kävin tänään teeskentelemässä neulebloggaajaa neuletapaamisessa, siellä oli hauskaa ja sain valmiiksi kauan sitten aloitetun työn. Paikalla oli Kalevan toimittajakin valokuvaajan kanssa.
Tekstit
5 kommenttia:
Varreton voikukka? Hmm.. Ettei olisi leskenlehti? Kyllä sen täytyy olla jo kesän lähellä jos ne nekin ovat jo esiin ehtineet.
Ei ollut leskenlehti, jo senkin takia että kukat kasvoivat voikukan lehtiruusukkeesta.
Leskenlehdet kuuluvat kyllä kevätmuistoihini, lapsuudessani niitä oli paljon. Oulussa en ole onnistunut näkemään yhtä ainutta.
Offset, eiväthän leskenlehdetkään sitä paitsi ole varrettomia sen yleisemmin/todennäköisemmin kuin voikukatkaan :)
Itse asiassa luulen että voikukat ovat huomattavasti todennäköisemmin varrettomia, tai hyvin lyhytvartisia, leskenlehdillä tuntuu aina olevan kunnon varsi, ehkä sen takia ettei niiden tarvitse kasvattaa lehtiä ensin ja voivat keskittyä varteen.
Nännännää, olkaapa nyt siinä. Minä kun luulin keksineeni jotakin tosi fiksua... Myönnän virheeni, suokaa anteeksi.
Mutta, yritän pelastaa arvokkuuteni rippeitä väittämällä että on huomattavasti todennäköisempää nähdä varrenkasvattamiseen keskittynyt voikukkua kuin leskenlehti.
Lähetä kommentti