Kirjojen julkaisusta oli tulla farssi. Kirjojen piti olla Turussa puolenpäivän aikaan mutta eilen aamulla niitä vasta viimeisteltiin painossa Jyväskylässä, tieto ei ollut ihan mennyt perille. Painon johtaja lähti ajamaan kirjojen kanssa Tampereelle, mistä ne pääsivät bussiin (ja melkein jäivät pois kyydistä) ja olivat perillä tuntia ennen tapahtuman alkua. Isäni lähetti puolenpäivän maissa yhden julisteen toiseen painoon jota hän on käyttänyt ennenkin ja joka sijaitsee aika Turun keskustassa. Tai sijaitsi, kuten huomasin mennessäni hakemaan niitä. Olisi ehkä pitänyt tajuta että jokin oli pielessä kun minulle puhuttiin ruotsia ja he eivät tienneet mitään julisteista. Meidän painomme oli muuttanut Kaarinaan ja sen vanhoissa tiloissa toimi Åbo Akademin kirjapaino. He olivat kyllä hyvin ystävällisiä ja muillekin on käynyt sama virhe (he voisivat ehkä poistaa ovensa yläpuolelta vanhan painon valomainoksen...). Ärsyttää kun on tällainen mieli joka muistaa kaikki lievästikin nolot tilanteet vuosien takaa, tuosta tulee taas hyvää materiaalia häpeän uudelleenkokemiseen. Vaikka ei se edes ollut kauhean noloa.

Ennen tilaisuutta kävin testaamassa uutta pääkirjastoa, luin skandaalilehdistön historiaa (tiesittekö että jo ensimmäisen kuningatar Elisabethin hovin juoruja levitettiin uteliaille myydyillä uutiskirjeillä?) yläkerrassa, kahvilassa ja kahdessa paikassa alakerrassa. Se on aika hieno kirjasto.

Julkistus sujui lopulta ihan hyvin, tosin olin sen verran väsynyt että saatoin käyttäytyä vähän omituisesti ja en oikein saanut sanottua mitään järkevää kun minun piti puhua kirjastani. Isäni on onneksi yhtä kova puhumaan kuin minäkin tarvittaessa ja kokenut esiintyjä, joten hän lähinnä esitteli kirjaani ja kysyi välillä jotain minulta. Toisen julkistetun kirjan tekijä oli hänkin tuollaisten tilaisuuksien konkari, onneksi hän esiintyi vasta jälkeeni. Hänen kirjaansa myytiin hyvin, minun kirjaani yksi (ja senkin osti isäni tuttu, mutta aika suuri osa yleisöstä oli jollain tavalla hänen tuttujaan), se ei haittaa minua muuten kuin että toivon sen tienaavan painokulunsa (se ei nimittäin ollut ihan halpa). Kuvia tulee varmaan kun pääsen kotiin.
Illalla kävimme vielä syömässä hauskassa ravintolassa, jossa oli kauhean ammattitaitoisia tarjoilijoita ja jossa otettiin vakavasti toive alkoholittomasta kuohuviinin korvikkeesta (olisin voinut juoda kuohuviiniä muuten kyllä, mutta minulle tulee siitä aina pää kipeäksi) ja lopputulos oli herkullinen, kuten oli lammaskin.