Muutto ei enää tunnu niin pelottavalta vaan nyt voin alkaa nauttiakin siitä. Oikeastaan pidän muuttamisesta, tällaisella suhteellisen pienellä tavaramäärällä. Tavaroiden järjesteleminen uuteen kotiin on hauskaa, varsinkin kun tuon uuden kodin pitäisi olla tätä parempi. Pelkään kuitenkin kaikenlaista sellaista johon en voi itse vaikuttaa. Lainasin eilen sen hauskan masennus-kirjan tekijöiden pelko-kirjan, ehkä siinä on vinkkejä turhista peloista eroon pääsemiseen.
Olin ajatellut ottaa tämän muuton rennommin ja alkaa pakata vasta joskus kesäkuun puolessavälissä mutta tänään mukaani lähti kaupasta melkein vahingossa muutossa tarvittavia tavaroita, jätesäkkejä, muovinarua ja muutama siisti pahvilaatikko (maksullinen), joissa voin säilyttää tavaraa muuton jälkeen siellä vaatehuoneessani.

Eilen tunsin poikkeuksellisen voimakkaasti olevani ryhmän jäsen, ehkä vähän yllättäen neuletapaamisessa. Yleensä miiteissä koen olevani vähän ulkopuolinen tai samaa porukkaa mutta kuitenkin erillään muista, niin ettei esimerkiksi blogin pitäminen määritä minua. Eilen tunsin todella vahvasti olevan osa perinnettä ja tiettyä kulttuuria ja sukupuolta. En minä kyllä itseäni neulojaksikaan määritä. Tuo tunne ei liity siihen missä tapaamisessa on mukavinta, vaikka eilen olikin hyvin hauskaa.
En tiedä liittyikö siihen se että eilen mukana oli vain naisia ja tunsin olevani enemmän naisen ja neulojan roolissa mukana kuin omana itsenäni, mikä se sisin minäni sitten onkaan. En pidä sukupuoltani kauhean tärkeänä asiana, mutta minun on huomattavasti helpompi olla naisseurassa. Kai se on teinivuosien perua, silloin olin niin ujo etten ikinä uskaltanut puhua miehille. Nykyään osaan mielestäni olla suunnilleen luonteva miestenkin kanssa ja pystyn tapaamaan miehiä kahden keskenkin, mikä olisi joskus ollut aivan mahdotonta. Silti miesten kanssa on vaikeampaa (puhun nyt ihan vain aika arkipäiväisestä kanssakäymisestä). En varsinaisesti pelkää heitä, siinä mielessä että pelkäisin heidän tekevän jotain, vaikka raiskaavan, ehkä kyse on enemmän vierastamisesta. Miesten kanssa puhuminen on hermostuttavampaa ja vie enemmän energiaa.

Minulla soi päässä Peggy Leen Caramba! It's the Samba. Huvittavaa.