Olen iloinen että lähdin eilen ystäväni luo grillaamaan, vaikka siellä menikin vähän liian myöhään ja en ole aivan parhaassa kunnossa tämänpäiväistä Hailuodon retkeä varten (en ole käynyt siellä koskaan aiemmin vaikka olenkin asunut täällä niin pitkään). Siellä oli eilen sopivan vähän väkeä, niin etten kauheasti ujostellut vaikka tunsin emännän lisäksi vain yhden vieraan entuudestaan, yhden luokkakaverini, jolla on aivan loistava tyyli ja asenne (ja joka paljastui myös vanhaksi Manics-faniksi). Muita oli yksi hämärästi tutun näköinen tyttö koulustamme miehineen ja pari emännän vanhaa kaveria, kaikki mukavia. Huomasin kyllä olevani kateellinen ystävälleni, joka on kokopäivätöissä. En niinkään ehkä siitä työpaikasta, se ei ole sellainen joka kiinnostaisi minua, vaan siitä että hän on osannut tehdä jotain sellaista missä en itse ole onnistunut, siis onnistunut hakeutumaan sellaisiin kouluprojekteihin joiden kautta voi työllistyä. Minä olin liian epäsosiaalinen koulussa ja tein vain omia juttujani. Toisaalta suurempi aktiivisuus olisi vaatinut luonteenmuutoksen lisäksi myös täydellistä suuntautumisen muutosta, kouluprojektit liittyivät aina uusmediaan tai videoon tai johonkin sellaiseen.
Ilta oli joka tapauksessa hauska ja halloumi-juusto aivan ihanaa, sen kanssa inhokkini kesäkurpitsakin oli hyvää.

Tämä on kyllä aika outo viikonloppu, tänään on se Hailuoto ja huomenna pitäisi tavata se kirjavaihtotyttö. On minulle kyllä kasaantunut muillekin viikonlopuille ohjelmaa aivan oudosti, ensi viikolla on ensin julkinen neulontapäivä ja sitten ne jäähyväiskutsuni, joihin tulee ehkä joku vieraskin niin ettei minun tarvitse syödä yksin kaikkia vohveleita. Sitä seuraavana on yksi miitti ja yksi vapaa sunnuntai ja sitten Oulun viikonloppuni loppuvatkin. Vähän pelottavaa.