3.6.2007

Lopussa on vähän tekstiäkin.










Tällaisessa poikkeuksellisessa sosiaalisuudessa on se huono puoli että se käy vähän voimilleni. Vaikka minulla onkin kauhean hauskaa on jotenkin vaikeaa palata normaalirytmiin, ihmisten tapaaminen saa minut käymään vähän ylikierroksilla ja vuorokausirytmini menee sekaisin. Ehkä onneksi ensi viikko näyttää aika tyhjältä ja epäsosiaaliselta. Kavereiden tapaaminen on mukavaa mutta tarvitsin yksinoloakin.

Eilinen Hailuodon retki oli kuitenkin aika täydellinen. Meri oli tyyni ja aurinko paistoi, mutta ei liian kuumasti, seura oli hyvää ja eväitä tarpeeksi. Meri on minulle sen veran eksoottinen juttu että tuntui siltä kuin olisimme käyneet ulkomailla, retki tuntui seikkailulta. Kukaan meistä ei tuntenut saarta kovin hyvin joten ensin ajoimme saaren toiseen päähän katsomaan veneitä ja merta ja majakkaa ja tuulimyllyjä (sellaisen alta käveleminen on vähän pelottavaa), sitten katsoimme kartasta sopivan nähtävyyden joka osoittautui lintutorniksi. Näimme ja kuulimme vaikka mitä (kuten kaulushaikaran!), liian paljon jäi tunnistamatta. Hailuoto muistutti vähän ihanaa Texeliä, ilman lampaita mutta jotain samaa niissä oli. Pidän tuollaisista saarista. Aika paljon jäi näkemättä, kuten emufarmi, mutta tuossakin oli aivan tarpeeksi yhdelle päivälle.

Tänään tapasin sen kirjanvaihtotytön, istuimme torinrannassa syömässä jäätelöä ja puhumassa hömppäkirjallisuudesta.

3 kommenttia:

Alia kirjoitti...

Tosi ihania kuvia!

Toi kommentti sosiaalisuuden valvottavasta vaikutuksesta oli hauska. Mä olen itse ollut aika vetäytyvä, ja nyt olen ollut epä-tapojenimukaisesti hyvin menevä - ja valvon. Tavaton sosiaalisuus eilauttaa ylikierroksille.

Mukavia kesäpäiviä!

Vuokko kirjoitti...

Voi miten kauniita kuvia! Isani on kotoisin Hailuodosta ja olen viettanyt siella useita kesia. Seuraavalle kerralle voin suositella vierailua Ailastossa ja Pariton Kuppi -kahvilassa ja tuliaisiksi tietenkin Luovon Leipaa.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Alia, se on kyllä vähän hassua että mukavat asiat, kuten vaikka ihmisten tapaaminen, saavat niin ylikierroksille. Toisaalta minua kyllä sosiaalisuus auttaakin jaksamaan.
Ja hauskaa kesää sinullekin.

Vuokko, Hailuoto oli kyllä hyvin kuvauksellinen paikka ja meille osui vielä loistava kelikin, ymmärtääkseni meri on aika harvoin noin tyyni. Retkestä jäi kyllä sellainen olo että siellä voisi käydä toistekin, jos joskus osun vielä näille seuduille.

Blog Widget by LinkWithin