Valokuvatorstai / Ääni

Tämä on kyllä niin vapaasti assosioitu että vähän hävettää. Toissapäivänä valokuvatessani mietin kuitenkin sitä miten ne ovat minulle aina sireenejä vaikka miten tietäisin paremmin ja siitä ajatukseni kulkivat englannin kautta seireeneihin ja siihen voisiko syreeneillä olla jotain yhteistä noiden kanssa.
Oulun hautausmaa saattaisi olla kaunein puisto jossain toisessa kaupungissa, täällä Hupisaaret estävät sen. Järkytyin kun ensimmäisen kerran pyöräilin niiden kautta, en osannut odottaa että kaupungin keskellä voisi olla satumetsä.

Isäni on hakenut uuden kotini avaimet. Muutto alkaa tuntua aika todelliselta. Viikko ja yksi päivä, pitää aloittaa pakkaaminen.
En tunne itseäni mitenkään erityisen väsyneeksi. Enkä oikeastaan ahdistuneeksikaan.
Eräs vanha työnantajani oli suositellut minua toiselle. En tiedä saanko työn, heillä on muitakin ehdokkaita mutta ehkä se todistaa sen etten ole aivan huono vaikken onnistukaan saamaan pitempiaikaisia töitä. Ehkä nuo viikon, parin (tai päivän, parin) pätkät johtavat joku päivä pitempiin pätkiin.