28.8.2007

Aika noloa. Löysin yhden kiinnostavalta vaikuttavan mahdollisen työnantajan, jolla sattui olemaan hakulomake nettisivuillaan. Sen kysymykset olivat aika vaikeita (ja minusta aivan liian yksityiskohtaisia, mitä se heille kuuluu jos joku on leski tai mikä hakijan peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo on ollut) ja en tiedä käytinkö liikaa aikaa vastaamiseen vai painoinko vahingossa enteriä mutta kun olin palaamassa kysymysten pariin käytyäni avaamassa oven postinkantajalle luki sivuilla vain "Kiitos hakemuksestasi". He taisivat saada vain vastauksen siihen missä kävin peruskouluni. En tiedä kehtaanko lähettää lomaketta uudestaan, varsinkin kun tänään ei ole lomakkeiden täyttöpäivä (vaan työnantajien etsimispäivä), ehkä voin täyttää sen uudelleen vaikka huomenna paremmalla ajalla.
Tuollaiset typerät pikkujutut jäävät vaivaamaan minua pitkäksi aikaa ja tulevat varmaan mieleen vielä parin vuoden ajan niin että voin muistella miten typerästi olen käyttäytynyt.

Postissa tuli tänään yllätys. Tai tiesin että se on joskus tulossa mutta en osannut odottaa että se tulisi tänään, oikeastaan olin ajatellut ettei se varmaan saavu koskaan. Nimittäin kirjapaketti Kaliforniasta, toiselta niistä ihmisistä jotka päättivät että tarvitsen kirjoja. Paketissa oli kolme nuorten fantasiakirjaa (Garth Nixin Across The Wall, Sherwood Smithin Crown Duel ja Patricia Wreden ja Caroline Stevermerin Sorcer & Cecilia), kaikki sellaisia jotka ovat aika vaikeasti saatavia esim. Bookmoochin kautta, tiedän sen koska ne ovat olleet siellä toivelistallani. Kaupasta ne kyllä varmaan saisi, siis Amazonilta, suomalaisissa kirjakaupoissa en ole niitä nähnyt. Neljäs kirja on sekin aika vaikeasti saatavissa oleva, tänä vuonna ilmestynyt hömppäkirja, jonka kirjoittaja on yksi parhaista alallaan (Loretta Chase). Ja sitten kaksi kirjaa, jotka saattavat olla kamalia, niiden tarkoitus on antaa makua "klassisesta amerikkalaisesta romantiikasta". Maksan noista kirjoista kyllä Bookmooch-pisteillä aikanaan, kunhan saan kerättyä niitä tarpeeksi, hänen mukaansa niillä ei ole mikään kiire mutta minulla on totta kai vähän syyllinen olo. Mutta silti, hän näki kauheasti vaivaa minun takiani ja maksoi järkyttävät 23 dollaria postikulujakin. Ystävällistä. Emme edes tunne toisiamme, käymme vain samalla keskustelualueella.

Minulle tapahtuu oikeastaan mukavia asioita jatkuvasti, en minä ole ahdistunut sen takia että elämäni olisi jotenkin kamalaa.

Lisäys 11.14: On minulla vähän valittamistakin. Tilaan yhtä lehteä jonka viime torstaina ilmestynyt numero ei tullut silloin. Jostain syystä he lähettävät lehteni vielä vanhaan osoitteeseen (vaikka osoitteenmuutoksen pitäisi mennä perille automaattisesti) ja lehti on yleensä ollut päivän myöhässä. Mutta se ei tullut perjantaina tai maanantaina tai tänäänkään, siinä on minusta tarpeeksi aika lehdelle matkustaa Oulun kautta Turkuun. Ajattelin että ehkä tilaukseni on loppunut, vaikka muistelin sen jatkuvan syyskuuhun. Tarkistin laskusta ja ei, tilaus tosiaan jatkuu syyskuun loppuun. Ärsyynnyin niin paljon että päätin lopulta soittaa asiakaspalveluun. Tai olisin soittanut jos olisin löytänyt heidän sivuiltaan puhelinnumeron (noloa jos se on siellä jossain selvästi esillä, minun selaimellani sitä ei ainakaan näkynyt). Lopulta lähetin palautelomakkeella viestin, ehkä se menee perille. Täytyy sanoa että laskussa kyllä näkyy olevan joku puhelinnumero mutta se on vuoden vanha ja sitä paitsi kyllä sen pitäisi löytyä nettisivuiltakin. Tai ehkä olen vain sokea.
Olen myös lievästi ärsyyntynyt tai hämmentynyt siitä että noin puolella turkulaisista mainostoimistoista ja vastaavista ei ole oikeita nettisivuja, vain etusivu, jossa on kuva, jossa hyvällä tuurilla saattaa lukea heidän osoitteensa. Ilmeisesti heidän ei tarvitse viestiä tai mainostaa.
Muistan kun kävimme joskus koulun kanssa tutustumassa johonkin hienoon lahtelaiseen mainostoimistoon (jonka nimen olen unohtanut mutta se oli hieno) ja he sanoivat etteivät tarvitse nettisivuja mihinkään ja sitäpaitsi niiden pitäisi olla niin täydelliset etteivät ne koskaan valmistuisi. Jotenkin ajattelin että asenteet olisivat saattaneet muuttua vuoden 2001 jälkeen mutta ehkä mainostoimistot eivät tosiaan tarvitse nettisivuja.

11 kommenttia:

Nobelstraat kirjoitti...

Ne nettihakemukset on ihan huijausta, pienetkin firmat saavat vahintaan satoja hakemuksia nettilomakkeiden kautta (isompiin firmoihin tulee kymmenia tuhansia taytettyja lomakkeita...) Kuka sellaisia muka sitten kay lapi, varsinkaan huolellisesti. Ei kukaan.

Kantsii soittaa yritykseen ja kysya kenen kanssa voisi jutella rekrytoinnista. Sitten laittaa sitten meilia suoraan sille kenen kanssa puhui (tai sille, kenen kanssa nihkea sihteeri/keskusneiti ei antanut puhua, ne idiootit yrittavat usein vakisin vain silla linjalla etta taytatko sen nettihakemuksen, mutta tosiasiassa nettihakemuksia tulee niin paljon ettei kukaan voi saada duunia sita kautta).

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tiedän kyllä mitä minun pitäisi tehdä, ongelmani onkin se etten siihen pysty :)
Olen kyllä saanut yhden yhteydenoton, aika nopean vielä, tuollaisen lomakkeen kautta. Harmi vain ettei osa-aikatyö Helsingissä sopinut silloin suunnitelmiini.

orange seeds kirjoitti...

Minä sain kyllä nykyisen työni nettihakemuksen kautta. Kyllä niistäkin apua on, kun vaan täyttää ne hyvin, ja todella "markkinoi" itseään, eli kertoo asioita joiden perusteella työnantaja voi oikeasti saadakin järkevän mielikuva taidoistasi ja miten ne soveltuisivat juuri heille.

riikka kirjoitti...

Minullakin oli työnhaku päällä noin kuukausi sitten ja jo pelkkä ajatus siitä, että pitäisi soittaa ja markinoida itseään tuntui tosi ahdistavalta. Laitoin sitten ihan postitse avoimia hakemuksia ja yhdestä paikasta soitettiin perään ja nyt olenkin ollut reilun viikon kyseisessä paikassa töissä.

Toivotan paljon onnea työnhakuun, voin samaistua ahdistukseesi helposti. Yritä vaan luottaa siihen, että kyllä se työpaikka löytyy, ennemmin tai myöhemmin!

Anonyymi kirjoitti...

Allekirjoittanut on myös nettihakemuksen kautta töissä. Ensin tosin rekryttiin jo messujen kautta, mutta nettihakemuksen täyttäminen oli virallinen vaihe työn hakemisessa. Hakemusta ja cv:tä ei vain voinut käydä jättämässä toimistoon.

Fanta

ulkopuolinen kirjoitti...

Ne puhelinnumerot löytyvät "Palvelunumerot"-otsakkeen alta linkistä "Lehdet". Tarkoitus ei ole nolostuttaa, itselläkin ollut tänään melkoinen puusilmäpäivä :)

Nettilomakkeella olen minäkin päässyt töihin, tosin haastattelun jälkeen olin itse aktiivinen ja ahdistelin yhteyshenkilöä asian tiimoilta ettei päässyt unohtumaan. Tsemppiä työnhakuun!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kun mainitsit blogissasi Susan Elizabeth Phillipsin - - jäin ihan yllättäen koukkuun näihin amerikkalainen jalkapallo (Chicago Stars) -romansseihin!

omppu kirjoitti...

Tiedän hyvin tuon tunteen, kun typerät pikkumokat jäävät pyörimään päähän. :( Itselläni tulee aina välillä vuosienkin päästä mieleen jotain tiettyjä tilanteita (pahimmillaan jo ala-asteella tapahtuneita), joissa olen omasta mielestäni toiminut jollain lailla typerästi tai "mokannut". Luultavasti kukaan ei tuolloin välttämättä ole edes huomannut koko tapahtumaa, mutta itse mietin nyt ahdistuneena ja tuskanhiessä, miksen tajunnut toimia toisin ja mitä "muut" ovatkaan mahtaneet minusta ajatella! Tajuan kyllä itsekin, että tällainen on täysin järjetöntä ja sitä paitsi turhaa energian haaskausta, mutta minkäs teet...? :( Huojentavaa kuulla, että muilllakin on sama ongelma.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Hauskaa kuulla että joillekin nettilomakkeet ovat toimineet ja muutenkin työnhaku.

Ulkopuolinen, onpa noloa. Mutta aivan varmasti niitä ei ollut siellä eilen :)
Ehkä he eivät lue nettipalautettaan?

Anonyymi, hauskaa että olet pitänyt niistä. Minäkin olin aika yllättynyt että pidin kirjoista jotka käsittelevät amerikkalaista jalkapalloa, en olisi uskonut itsestäni. Enkä olisi varmaan lukenut kirjoja ellei niitä olisi suositeltu minulle.

Omppu, minusta bloginpitämisen parhaita puolia on ollut se että on huomannut että muillakin on samanlaisia ongelmia. Se ei tietysti pienennä omia mutta on jotenkin huojentavaa.

Louhi kirjoitti...

Minullakin on sama ongelma, että joskus tulee mieleen muistikuvia tuhansien vuosien takaa haluamattani.
Tämä ongelma minulla on ollut aina.

Jännää tuo Bookmooch. Itse on crossaaja. Minusta se tuntuu vähemmän kilpailevalta, kun keräätte esim. niitä lähetyspisteitä. Kyllästyin kaikkeen vähänkään kilpailuhenkiseen ala-asteen viestijuoksutunneilla. Työnhaku on minullekin siis hyvin vaikeaa, mutta onneksi on tippunut hakemattakin ja jatkan opiskeluja.

Kiitos tästä blogista muuten. Olen lukenut sitä jo tosi pitkään.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Louhi, kiitos kommentista. Ne muinaiset nolouden aiheet ovat kyllä ärsyttäviä, en ole onnistunut keksimään miten niistä onnistui pääsemään eroon.

Minäkään en ole erityisen kilpailuhenkinen, mutta lähestyn Bookmoochia vähän niin kuin kirjakauppana. Haluamani kirjat ovat harvoin suosittuja, vanhemmilla hömppäkirjoilla ei ole kauhean suurta menekkiä, niinpä minulle siinä ei ole kauheasti kilpailua. Bookcrossing taas tuntuu liiaksi tuuriin sidotulta, kun haluan tietynlaisia kirjoja, vaikka ilmeisesti sielläkin jotenkin lähetetään niitä toisille. Ne tuntuvat kyllä vastaavan vähän eri tarpeisiin, Bookmooch on pohjimmiltaan kaupankäyntiä, kirjaa ei vapauteta. Minun kyllä tehnyt mieli päästää muutama kirja vapaaksi mutta en ole kehdannut.

Blog Widget by LinkWithin