En ole ollut tänään hyvä työnhakija mutta se ei tunnu niin pahalta kun päivä on muuten ollut todella mukava, paria tapausta lukuun ottamatta.

Tapasin aamupäivällä yhden blogi-ihmisen, joka kuului siihen luokkaan mukavia ihmisiä joiden kanssa voi heti jutella kuin vanhojen ystävien kanssa, vaikkei oikeasti tuntisikaan (joskus mietin miksi en tapaa sellaisia miehiä). Pääsin puhumaan nauhalle lapsuudestani ja ujoudesta (toivottavasti kertomisistani oli jotakin hyötyä tarkoitukseen). Sitten kuljimme katsomassa Turkua ja juttelimme ja jotenkin oli pian kulunut nelisen tuntia.

Olimme matkalla Tuomiokirkolle kun edellä pyöräänsä taluttanut mies yhtäkkiä vajosi maahan ja hänen pyöränsä kaatui päälleen. Olen joskus miettinyt mitä tuollaisessa tilanteessa pitäisi tehdä ja osaisinko toimia oikein, onneksi nyt oli paikalla muitakin eikä tilanne ollut kokonaan minun vastuullani. Mies oli humalassa, se oli selvää mutta saattoi hän ihan hyvin olla sairastunutkin. Meidän kahden lisäksi paikalla oli vähän vanhempi nainenkin joka onneksi otti tilanteen haltuunsa ja soitti hätänumeroon ja paikalle tuli pari poliisia aika pian. Sitä ennen seisoimme miehen ympärillä, muut yrittivät puhua hänelle mutta hän vain makasi sievästi kyljellään tiellä ja näytti oikeastaan nukkuvan levollisesti. Huomasin sen ettei Turussa, ainakaan tuossa paikassa, saa humalainenkaan kaatua rauhassa, meidän kolmen lisäksi viisi muuta ihmistä tuli paikalle katsomaan mikä oli hätänä ja kyselemään onko hätänumeroon soitettu. Aika mukavaa käytöstä lähimmäisiltä.
Poliisit veivät miehen pois ja kahlitsivat pyörän sillan kaiteeseen. Minua säälitti vähän mies, hän oli kuitenkin matkalla jonnekin ja nyt meidän takiamme hän joutui varmaan putkaan tai jonnekin (vievätkö poliisit edes kaikki juopot putkaan? Tuo ainakin vietiin jonnekin). Toisaalta ei häntä olisi oikein voinut jättää sinne sillallekaan makaamaan. Eikä sitä tiennyt vaikka hänellä olisi ollut joku sairaskohtauskin.
Itse olin kyllä aika avuton, ikävä kyllä, onneksi paikalla oli muitakin. Kyllä minä hätänumeroon osaisin soittaa kuitenkin, vaikken ensiapua tai muuta sellaista osaakaan (vanhempi nainen tuli kokeilemaan miehen pulssia ja sanoi sitä laiskaksi, itse en olisi osannut päätellä siitä mitään).

Iltapäivällä tapasin toisen blogi-ihmisen ja kävimme yhden lankakaupan neulekahvilassa tekemässä käsitöitä. Siellä oli kyllä mukavaa mutta suurimman osan ajasta olimme ainoat asiakkaat niin oli vähän hassu olo. Ja ne toiset vähäiset asiakkaatkin kävivät vain uteliaisuudesta katsomassa hienoja lankoja. Me olimme osa kaupan näyteikkunaa, senkin takia oli vähän hassu olo.
Kävimme vielä jäätelöllä mistä minulla ei ole kauhean huono omatunto.