30.8.2007

Keksi haastoi minut kertomaan kahdeksan asiaa (ilmeisesti perheen lisäksi) jotka tekevät minut onnelliseksi. Minun on tällä hetkellä jotenkin vaikeaa määritellä onnellisuutta että taidan vähän huijata (toivottavasti ette kauheasti loukkaannu) ja kertoa asioista jotka tekevät minut iloiseksi tai jollain tavalla onnelliseksi tai niiden välimaastoon, tällä hetkellä tai yleisesti. En tiedä saanko niitä kasaan kahdeksan. Nämä eivät ole missään järjestyksessä (ja saattavat olla lievästi kliseisiä).

1. Syksy, viileä sää ja aivan erityisesti se että voin nukkua kahden peiton alla. Yölliset hiipparit ovat pysyneet poissa ja olen nukkunut heräämättä jopa seitsemään.

2. Minunkin täytyy sanoa muut ihmiset tai oikeastaan se että olen löytänyt Turustakin mukavia ihmisiä (ei siis sillä että niitä olisi vaikeaa löytää Turusta olen vain huono tutustumaan muuten ja ilman nettiä olisin varmaan erakko). Tänään olin Orange seedsin luona syömässä köyhiä ritareita ja juomassa teetä ja tekemässä käsitöitä, hauskaa.

3. Onnistuminen jossain luovuutta vaativassa, tai vaikka käsitöissä. On hurja tunne kun puikoilla olleesta epämääräisestä möykystä syntyykin pingotettuna oikea pitsihuivi (tuo on tapahtunut kyllä kerran). Tai kun saan jonkun työn tehtyä niin kuin haluan ja olen itsekin tyytyväinen lopputulokseen.

4. Tämä tuntuu kliseiseltä ja omahyväiseltä, ajattelen etten kuitenkaan ole mitenkään erityisen antelias, ehkä vain kuvittelen olevani, mutta tulen iloiseksi toisten ilahduttamisesta. Pidän lahjojen antamisesta, vaikka olenkin lievästi perfektionistinen niiden suhteen, lahjan pitäisi olla sellainen jota sen saaja ei arvaa mutta joka sopii hänelle täydellisesti. Muutaman kerran olen löytänyt sellaisen.

5. Kliseistä tämäkin: pienet asiat. Ilahduttamiseeni riittää marjaretkellä nähty sisilisko tai jänis joka hyppää esiin jalkojen juuresta tai pieni lintu.

6. Talvivarastot. Minussa ei ole juuri metsästäjää, keräilijä vie kaiken tilan. Nautin siitä kun tiedän että minulla on vaikka mitä talven varalle, vaikka varastoni ovatkin vähän pienet. Lapsena yksi lempikirjoistani oli Laura Ingalls Wilderin Pieni talo suuressa metsässä. Turvallinen ja lämmin talo täynnä kaikenlaista tarpeellista ja hyvää talven varalta vetosi jotenkin minuun.

7. Tuohon liittyen, mukaansatempaava kirja tekee minut iloiseksi, sellainen joka vie minut toiseen maailmaan vähäksi aikaa. Yksi mahdollisesti sellainen odottaa viikonloppua ja sellaista päivää, jonka voisin omistaa melkein kokonaan kirjan lukemiselle. Sekin tekee iloiseksi että tietää että noin kuusi todennäköisesti viihdyttävää kirjaa odottaa lukuvuoroaan.

8. Kuten Keksillekin on minullekin koti tärkeä, jos se ei ole sattunut käymään selväksi aikaisemmin. Nautin siitä että kotini on mielestäni kaunis ja sopivasti outo, viihdyn kotonani.


Ovikello soi tänäkin aamuna yllättäen, tällä kertaa olin onneksi säädyllisesti pukeutunut. Huoltomies tuli katsomaan vikoja joista ilmoitin kesäkuussa, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Jääkaapin ovi, jota olen pitänyt vain itsepäisenä osoittautui liian löysäksi ja kiristettiin, samoin tehtiin kylpyhuoneen hanalle, joka irtosi helposti (siis se kahvaosa). Minun pitää tarkkailla jääkaappia ja katsoa jäätyykö se liian helposti (sinne oli huomaamattani ilmestynyt iso jäämöykky), voi olla että sen aika on pian siirtyä eläkkeelle.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin rakastin lapsena tuota Pieni taloa suuressa metsässä-kirjaa. Kaverillani oli se ja lainasin sitä tasaisin väliajoin, koska halusin hekumoida kaikella sillä varastojen turvallisuudella. Samoin luen vieläkin Veikko Huovisen Hamstereita samasta syystä. :D

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä sain Pienen talon suuressa metsässä joskus joksikin lahjaksi, se oli ehkä ensimmäinen ikioma "isompien" kirjani. Se taitaa olla nyt äitini luona, täytyy varmaan lukea se kun seuraavan kerran käyn siellä.
Täytyy katsoa jos häneltä löytyisi Hamsteritkin, se oli mummolassani ja ehkä äitini pelasti sen sieltä. Siinä on kyllä samaa tunnelmaa.

Blog Widget by LinkWithin