Tänään on onneksi ollut mukava päivä.

Kukaan ei varmaan enää ajattele että netinkäyttö estäisi sosiaalisen elämän. Minulle se ainakin on mahdollistanut sen, en tiedä miten onnistuisin tutustumaan uusiin ihmisiin vaikka nyt Turussa ilman vilkasta nettielämää. En minä oikein voi mennä etsimään ystäviä baareista, tai siis uskalla enkä usko että löytäisinkään. Harrastukseni ovat aika yksinäisiä (ja silloinkin kun olen harrastanut ryhmässä en ole ystävystynyt, kuulin tänään että ainakin joku muukin on käynyt vuosikausia kuvataidekoulussa tutustumatta oikeastaan keneenkään. Onkohan muitakin?), naapureihini en osaa ottaa kontaktia (ujouteni näkyy siinä että aloitteiden teko on vaikeaa tai mahdotonta), koulukavereita ei ole (täällä siis) eikä työyhteisöä. Ilman nettiä tilanteeni olisi melkein samanlainen kuin Hollannissa ollessani jolloin tuntui siltä että minun pitäisi pysäytellä kiinnostavan näköisiä ihmisiä kadulla löytääkseni edes joitain tuttuja (tai oli minulla muutama ihminen joiden kanssa pystyi puhumaan välillä). Joillekin tuo varmaan toimii mutta ei minulle.

Nettisosiaalisuuteni toimii kuitenkin hyvin. Tapasin tänään taas yhden sellaisen blogi-ihmisen jota en ole aiemmin tavannut ja oli taas mukavaa. Olin tosin käsittänyt tapaamispaikan vähän väärin vaikka se olikin selitetty minulle selvästi. Tuomikirkon tietämillä on muutama puisto ja mielelleni oli selvää että kyseessä täytyy olla se jonka läpi olen aina kulkenut, vaikkei se nyt olekaan kirkon ja joen välissä. Minulta meni varttitunti ennen edes muistin muut puistikot. Aika noloa. Muuten oli kyllä hauskaa ja paikalla oli suloinen vauvakin, joka vaikutti kovin älykkäältä ja etevältä.

Törmäsin siellä väärässä puistossa isääni ja äitipuoleeni, voi olla että lähdemme metsästämään huomenna puolukoita, jos ei sada kauheasti. Lankasin ostamaan torilta kilon verran kotimaisia omenoita, vaikkei soseomenakausi ole vielä edes alkanut. Ja hintakin oli aika paha. En vain voinut vastustaa (enkä kauheasi halunnutkaan, harmi vain etten osannut vastustaa irtokarkkejakaan).

Kesäkurpitsapaistos on uunissa. Se on jotenkin tyydyttyvä ruoka, nautin siitä kun selviän voittajana sodastani kesäkurpitsaa vastaan. Minäkin kärsin kyllä tappioita, voittoni vaatii yleensä sen että kurpitsan hukuttaa juustoon. Terveellistä kasvisruokaa...