4.9.2007

En tiedä kiinnostaako teitä se miten työskentelen, siis silloin kun kyseessä on kirjankansi mutta tässä on tänään syntyneen työn tarina.
Ensin luin käsikirjoituksen. En aina lue sitä, joskus kannen idea syntyy muutenkin mutta yleensä (olen tehnyt laskujeni mukaan noin 33 kantta, suurimmaksi osaksi isäni firmalle) luen.   


Samalla kun luen käsikirjoitusta kirjoitan ylös mieleeni ilmestyviä ajatuksia ja tunnelmia ja värejä. Kannen idea ilmestyy yleensä vain jostain, se ei ole tietoisen ideoinnin tulos. Tässä tapauksessa kirjan tunnelma oli aika selvä (ja minusta ahdistava) ja kaikki muistiinpanot tukevat toisiaan eivätkä ole ristiriitaisia. Kyseessä on tavallaan matkakirja mutta se on lähinnä hyvin henkilökohtainen (minun blogini ei ole mitään verrattuna siihen avautumisen asteeseen) matka lähinnä kirjailijan (tai kertojan) persoonaan ja käsittelee eniten miehiä ja naisia ja rakkaudenkaipuuta (se asuu samassa maailmassa kuin Ihmissuhteet ja tasa-arvo -blogi, siitä se ahdistavuus). Niinpä oli aika selvää että kannessa pitää olla ainakin nainen. Tuossa luonnoksessa mies olisi etukannessa mutta valmiissa versiossa päädyin siihen että nainen on etukannessa ja mies takana. Hahmot ovat kääntyneinä pois toisistaan, kirjan ihmissuhteet eivät ole miellyttävimmästä päästä. Kanteen piti myös saada joku viittaus siihen että kirjassa liikutaan esim. Thaimaassa, siitä tuo Buddha.

Seuraavaksi luonnostelin hahmoja. En tiedä onko se noloa vai mutta käytän Flickeria mallikuvien etsimiseen. Sieltä löytyy aika paljon esimerkiksi alastomia selkiä ja thaimaalaisia Buddhia. Mielestäni tuollainen lepäävä Buddha olisi sopinut kanteen parhaiten mutta en osannut piirtää sitä sopivalla tavalla, tai en löytänyt sopivaa mallikuvaa. En kopioi mitään mutta katson vähän asentoja ja sellaista.  
Ja sitten ryhdyin varsinaiseen työhön. Työskentelen ruokapöydälläni, johon raahasin erilaisia kyniä ja muita tarvikkeita. Paperirullan ostin Haaparannasta Ruotsin armeija ylijäämäkaupasta ja se maksoi näköjään 5 kruunua, aika hyvä sijoitus siihen nähden että olen käyttänyt sitä paljon, sille on hyvä piirtää. Kiinnitän kuvan tuohon lautaan, jossa näkyy jälkiä edellisistä kuvista. Se ei ole kauhean suuri, teen kannet yleensä 1:1-koossa, jos senkin takia että skanneri on A4-kokoinen.    

Valitsin työhön sopivia värejä. En ollut tässä vaiheessa ihan varma siitä mitä värejä käyttäisin ja aikomukseni oli käyttää siihen myös liituja ja muita kyniä, päädyin lopulta melkein pelkkiin puuväreihin.

Mies ja nainen. Halusin hahmoista luonnosmaiset ja vähän epämääräiset. Kannen idea viittaa yhteen aiemmin tekemääni kanteen, nyt mukana on tosin mieskin.

Lisäsin väriä. Kuvasta alkoi muodostua punasävyinen, mustan ja valkoisen lisäksi. Suurin osa kansistani on jostain syystä sinisävyisiä, yritän taistella sitä vastaan. Toisaalta niitä on sanottu synkiksikin mutta ei mahda mitään kun kirja on synkkä. 

Buddha hymyilee. 

Lopullinen kansikuva, se tulee tosin rajatumpana  kirjaan. Kuvitelkaa että tuossa tumman ja vaalean vaihtumiskohdassa on kirjan selkämys, mies ja nainen eivät ole samassa kuvassa ellei kirjaa taita aivan auki. En ole ihan hirveän tyytyväinen kanteen vaikka se varmasti onkin parasta mihin tämän kirjan kanssa pystyin. Taidan ottaa sen mukaan kun huomenna menen isäni toimistolle taittamaan kirjaa, siellä on parempi skanneri. Puuväri on vähän ongelmallinen skannatessa. Kustantaja hyväksyi kyllä kannen.
Kannen tekemiseen meni aikaa noin neljä tuntia, mukaan lukien käsikirjoituksen lukemiseen kulunut aika.

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuli mieleen, että buddhaa olisi ehkä voinut korostaa vaalealla? Mutta en ole varma.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Mietin sitä itsekin ja voi olla että kokeilenkin sitä mutta halusin että se on taka-alalla ja että etukannen tausta on tumma, vain nainen on vaalea.

Kiki kirjoitti...

Heips. Musta tämä oli tosi mielenkiintoinen bloggaus. Kiitos kun pääsit kurkistelemaan työskentelyäsi. Ja totta, nyt kun mainitsit, tekemäsi kannet ovat hieman surullisia, ekana tuli mieleeni sana "toivottomuus".

Anonyymi kirjoitti...

Ehdottomasti mielenkiintoinen bloggaus. :) Näin opiskelijana kiinnostavaa kuulla millaista töiden tekeminen oikeasti on, harva kun voi tai haluaa kirjoittaa töistään juurikaan.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Hauskaa jos tuosta kirjoituksesta oli hyötyä, minusta sitä oli hauskaa tehdä, itsellekin vähän selvittää sitä prosessia.
Minulla saattaa olla vähän surumielinen tyyli mutta toisaalta ne kirjatkin johon olen tehnyt kansia ovat vähän synkempiä. Tuossa kirjassa erityisesti toivottomuus on lähellä.

Tuazophia kirjoitti...

Ihanat kynät, minulla on noita yhtiä samoja. Mutta sitä en käsitä, miten voit tehdä mitään kynillä, kun ne ovat niin epäjärjestyksessä. Itse olen suorastaan sekopäinen kynien järjestelyn kanssa ja rakastan nykyistä penaaliani, jossa on lenkit jokaista kynää varten. ;D

Minä taas en pitäisi siitä, että buddhan patsasta korostettaisiin vaalealla. Se rikkoisi jotenkin rytmin. Ainut, mikä tuli mieleen, on takakansiteksti - sen paikassa ja värityksessä saa olla tarkkana.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minulla on parikin laatikkoa, johon kynät saa järjestykseen siististi, minulla on niitä kaksi 72 kynän sarjaa ja muutama pienempi laatikko. Ne tuntuvat kuitenkin hankalilta ja vievät tilaa, yleensä värikynät ovat sekaisin laatikossa ja kaivan sieltä esille ne jotka tarvitsen. Täytyy myöntää ettei se välttämättä olen kauhean kätevää, etsin yhtenä päivänä ties miten pitkään turhaan ultramariinia.
Olen vähän mallaillut takakansitekstin paikkaa, se tulee mukailemaan vähän miehen hahmoa, ja väriksi tulee joku tumma, ei ehkä ihan musta. Käytän tuon kustantajan kansissa aina Gill Sansia, se sopii moneen tyyliin. Kannelle tulee myös valkoiset reunat, se on noissa aina tapana.

Ari kirjoitti...

Mielenkiintoista nähdä kuinka teet töitäsi. havainnollistavaa!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Hauskaa jos se oli kiinnostavaa, sitä oli hauskaa kirjoittaa. Suurin osa vähistä töistäni on sellaisia ettei niistä voi sanoa oikein mitään ja toisaalta niistä ei tule edes hyviä tarinoita, se on vain sellaista perustaittoa.

Nobelstraat kirjoitti...

Harmi etten ole Suomessa, mulla olisi vaikka kuinka paljon erilaisia kuvia buddha-patsaista, seka Thaimaasta etta muualta, kun on niissa temppeleissa tullut kaytya. Voisin lahettaa saman tien meiliin, jos olisi vaan kasilla kuvat, mutta ei oo. Jos tarvitset niita viela parin viikon paasta, niin laitan sitten tulemaan.

Makaavia buddhia loydat google imagesta haulla "reclining buddha" (voi olla etta tiesitkin jo). Thai-buddhat tunnistaa aika usein siita, etta niilla on sellainen hattu tai tukka tai mika ikina onkaan, joka sojottaa suippona ylospain.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En tarvitse enää kuvia, tuo on nyt kaikkien (kustantajan, kustannustoimittajan, kirjailijan ja minun) mielestä tarpeeksi hyvä. Löysin paljon kuvia Buddhista ja Thaimaasta, niissä ei vain ollut kauheasti sopivia (tuolla Buddhalla on sellainen hattu päässä, se on Thaimaasta). Makaavien Buddhien ongelma oli se että kaikista parasta niistä ei ilmeisesti pysty kuvaamaan suoraan edestä eikä minulle ollut hyötyä muista. Toisaalta tuohon sommitelmaan ei enää makaava Buddha sopisikaan.
Minä pidän Flickerin hausta enemmän kuin Googlen kuvahausta, tulokseksi tulee vain valokuvia ja ne ovat yleensä kohtuullisen kokoisiakin.

Nobelstraat kirjoitti...

No hyva etta sopivat kuvat loytyi. Googlen kuvahausta tulee tosiaan vahan epatasaista laatua, valilla vaikka kuinka hyvia kuvia, mutta suurelta osin jotain pienia ja huonolaatuisia mainoskuvia tms.

Mika kirja se sitten on? Kuulosti ainakin sinun kuvauksen mukaan joltain, joka liittyy prostituoituihin ja Pattayaan tai muihin vastaaviin ei-kovin-mielta-ylentaviin paikkoihin Thaimaassa.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuo oli aika hyvä arvaus :) Laitan kirjasta enemmän tietoa kunhan se aikanaan ilmestyy kustantajan sivuille.

Nobelstraat kirjoitti...

Jos oli hyva arvaus, niin kylla silloin synkkyys kansikuvituksessa on vain hyva valinta. :) Sielta loytyy aika irvokkaita ja toivottomia paikkoja, ihan tosielamassakin.

Joku kirjoitti...

Hahmotin vasta nyt että tuossa Alastomanan kannessa mihin laitoit linkin, olisi ihmishahmoa.
Mutta tykkään kovasti sen kannen väreistä ym.

Minusta surumielisyys voi ylipäätään olla kaunista.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Nobelstraat, seksiturismi ei oikeastaan edes ollut tuon kirjan ahdistavimpia juttuja, siis minulle, luulen ettei kirja ole ehkä miehille niin ahdistava, ainakaan kaikille miehille. Voit saada sen vaikka minulta lainaan sitten kun se ilmestyy (kirjamessuille), jos kiinnostaa lukea.

Joku, sen onkin tarkoitus olla aika vihjaava, tuossa kirjassa naisia vain katsottiin, ei kohdattu. Niinpä naishahmokin on epäselvä.
Tuohon Alastomaan liittyy sellainen huvittava (tavallaan) yksityiskohta että samana vuonna kun se ilmestyi, tuli Tommy Tabermannilta kirja, jonka nimi oli Alaston (sen löytää hänen kotisivuiltaan www.tommytaberman.net mutta siihen ei voi linkittää) jonka kannessa oli samantapainen hämärä naisvartalon osa. Meidän kirjamme julkaistiin ensin enkä taatusti ollut nähnyt Tabermannin kirjan kantta, he kyllä lähestyivät meitä ja sanoivat että Tommy oli loukkaantunut kun matkimme hänen kanttaan. Huvittavinta oli että nuo kirjat ovat ehkä niin kaukana toisistaan kuin voivat olla, käsitellen silti naisia ja seksiä.

Leppis kirjoitti...

Tekstisi kiinnosti kovasti, oli hyvä bloggaus!

Tuo Tabermann-osoite vie jonkun mainostajan sivulle, oikeaan osoitteeseen pitää vielä lisätä yksi n nimeen (eli www.tommytabermann.net eikä tommytaberman). Hämmennyin ensin kovasti kun eksyin tuonne mainossivulle.. Mutta kuvissa on samaa (jos teidän kirja ilmestyi ensin niin yhtälailla voisitte kai syyttää niitä plagioinnista?)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ja muka tarkistin että kirjoitin Tabermannin nimen oikein :) Hyvä kun huomasit.

Ideoilla ei ole tekijänoikeutta niin kukaan ei oikein voinut syyttää toisia, tai ainakaan siitä ei ole mitään erityistä hyötyä. Nuo eivät kuitenkaan ole ihan niin samankaltaisia. Ehkä silloin oli vain jotain outoa ilmassa :)

Blog Widget by LinkWithin