En tiedä kiinnostaako teitä se miten työskentelen, siis silloin kun kyseessä on kirjankansi mutta tässä on tänään syntyneen työn tarina.

Ensin luin käsikirjoituksen. En aina lue sitä, joskus kannen idea syntyy muutenkin mutta yleensä (olen tehnyt laskujeni mukaan noin 33 kantta, suurimmaksi osaksi isäni firmalle) luen.   

Samalla kun luen käsikirjoitusta kirjoitan ylös mieleeni ilmestyviä ajatuksia ja tunnelmia ja värejä. Kannen idea ilmestyy yleensä vain jostain, se ei ole tietoisen ideoinnin tulos. Tässä tapauksessa kirjan tunnelma oli aika selvä (ja minusta ahdistava) ja kaikki muistiinpanot tukevat toisiaan eivätkä ole ristiriitaisia. Kyseessä on tavallaan matkakirja mutta se on lähinnä hyvin henkilökohtainen (minun blogini ei ole mitään verrattuna siihen avautumisen asteeseen) matka lähinnä kirjailijan (tai kertojan) persoonaan ja käsittelee eniten miehiä ja naisia ja rakkaudenkaipuuta (se asuu samassa maailmassa kuin Ihmissuhteet ja tasa-arvo -blogi, siitä se ahdistavuus). Niinpä oli aika selvää että kannessa pitää olla ainakin nainen. Tuossa luonnoksessa mies olisi etukannessa mutta valmiissa versiossa päädyin siihen että nainen on etukannessa ja mies takana. Hahmot ovat kääntyneinä pois toisistaan, kirjan ihmissuhteet eivät ole miellyttävimmästä päästä. Kanteen piti myös saada joku viittaus siihen että kirjassa liikutaan esim. Thaimaassa, siitä tuo Buddha.

Seuraavaksi luonnostelin hahmoja. En tiedä onko se noloa vai mutta käytän Flickeria mallikuvien etsimiseen. Sieltä löytyy aika paljon esimerkiksi alastomia selkiä ja thaimaalaisia Buddhia. Mielestäni tuollainen lepäävä Buddha olisi sopinut kanteen parhaiten mutta en osannut piirtää sitä sopivalla tavalla, tai en löytänyt sopivaa mallikuvaa. En kopioi mitään mutta katson vähän asentoja ja sellaista.  
Ja sitten ryhdyin varsinaiseen työhön. Työskentelen ruokapöydälläni, johon raahasin erilaisia kyniä ja muita tarvikkeita. Paperirullan ostin Haaparannasta Ruotsin armeija ylijäämäkaupasta ja se maksoi näköjään 5 kruunua, aika hyvä sijoitus siihen nähden että olen käyttänyt sitä paljon, sille on hyvä piirtää. Kiinnitän kuvan tuohon lautaan, jossa näkyy jälkiä edellisistä kuvista. Se ei ole kauhean suuri, teen kannet yleensä 1:1-koossa, jos senkin takia että skanneri on A4-kokoinen.    

Valitsin työhön sopivia värejä. En ollut tässä vaiheessa ihan varma siitä mitä värejä käyttäisin ja aikomukseni oli käyttää siihen myös liituja ja muita kyniä, päädyin lopulta melkein pelkkiin puuväreihin.

Mies ja nainen. Halusin hahmoista luonnosmaiset ja vähän epämääräiset. Kannen idea viittaa yhteen aiemmin tekemääni kanteen, nyt mukana on tosin mieskin.

Lisäsin väriä. Kuvasta alkoi muodostua punasävyinen, mustan ja valkoisen lisäksi. Suurin osa kansistani on jostain syystä sinisävyisiä, yritän taistella sitä vastaan. Toisaalta niitä on sanottu synkiksikin mutta ei mahda mitään kun kirja on synkkä. 

Buddha hymyilee. 

Lopullinen kansikuva, se tulee tosin rajatumpana  kirjaan. Kuvitelkaa että tuossa tumman ja vaalean vaihtumiskohdassa on kirjan selkämys, mies ja nainen eivät ole samassa kuvassa ellei kirjaa taita aivan auki. En ole ihan hirveän tyytyväinen kanteen vaikka se varmasti onkin parasta mihin tämän kirjan kanssa pystyin. Taidan ottaa sen mukaan kun huomenna menen isäni toimistolle taittamaan kirjaa, siellä on parempi skanneri. Puuväri on vähän ongelmallinen skannatessa. Kustantaja hyväksyi kyllä kannen.

Kannen tekemiseen meni aikaa noin neljä tuntia, mukaan lukien käsikirjoituksen lukemiseen kulunut aika.