29.9.2007


Kukaan ei ole haastanut minua näyttämään mitä bloggaustilani ikkunasta näkyy (esim. Orange Seeds on vastannut tuohon meemiin) joten haastan itseni. Bloggauspaikaltani näkyy vielä keittiön ikkunaakin, tässä asunnossa on yhteensä seitsemisen metriä ikkunoita. Tuo hieman kömpelö panoraama on otettu vähän lähempää ikkunaa.

Kotini on yksi elämäni hyvistä puolista. Välillä minua hirvittää miten hyvä tuuri minulla oli ja pelkään että se kostautuu jotenkin (olen ehkä hieman taikauskoinen näin uskonnottomaksi). Toisaalta silloin toukokuussa oli aika paljon valinnanvaraa ja halvempiakin ja toisaalta hienompiakin asuntoja (mutta ei ehkä näin hyvää hintalaatusuhdetta, jos pitää neliöiden määrää laatuna). Ja luulen että aika monille tämä ei olisi mikään unelma-asunto. Täällä on muovilattia ja vähän nuhjuiset tapetit jostain 90-luvun alusta eikä tämä lähiökään ole ehkä hohdokkain asunpaikka vaikka itse täällä viihdynkin.
Minusta asuntoni on kuitenkin aika ihana. Minulla on tilaa ja kauniit huonekaluni pääsevät oikeuksiinsa ja täällä on mukavia yksityiskohtia kuten täysin hyödytön lasinen väliovi ja pelottava kylmäkellari.
Olen ehdottomasti koti-ihminen, varsinkin nyt vietän suurimman osan ajastani kotona ja haluan viihtyä täällä.

Olin eilen suorastaan energinen. Siivosin vaikka olin suunnitellut tekeväni sen vasta huomenna, nyt voin tehdä huomenna melkein mitä haluan (olen kyllä luvannut viedä keräyslaatikkoon kolmen kuukauden ilmaisjakelut joista en ole vain saanut hankkiuduttua eroon).
Pyöräilin illalla sopivaan perheostosaikaan yhteen automarkettiin ostoksille. Olin lykännyt joidenkin perusjuttujen ostamista, jotenkin minusta tuntuu rahan haaskaukselta ostaa jotain shampoota ja vessapaperia vaikka ne ihan tarpeellisia ovatkin. Lähikaupastakin olisi saanut niitä ja minun pitäisi varmaan tuntea syyllisyyttä etten käynyt nyt siellä mutta halusin saada vähän liikuntaa. Kassajonossa edelläni oli aivan uskomattoman näköinen lapsi, en ole koskaan nähnyt niin valloittavia silmiä kenelläkään, ne olivat valtavan suuret ja valtavat siniset ja vähän vinot, hän näytti vähän haltialapselta. Olisi mielenkiintoista nähdä millaiselta hän näyttää aikuisena miehenä (vanhempansa ja siskonsa olivat aika tavanomaisen näköisiä vaikka minua järkyttikin se että vanhemmat olivat ehkä ikäisiäni).

Tänään harjoittelin rohkeutta ja menin neuletapaamiseen yhteen turkulaiseen ravintolaan. Minun on pitänyt mennä aiemminkin mutta aika ei ole sopinut tai sitten olen jänistänyt mutta nyt minulla oli muutakin kaupunkiasiaa (tietääkö joku mitä tapahtui Yliopistonkadulla? Siellä oli jotain lievästi epävireisen kuuloisia ja koomisen näköisiä torvisoittokuntia ja yksi Hare Krishna -kulkue varustettuna yhdellä torvella). Nyt kävelin ensin ravintolan ohi ja yritin katsoa sisään mutta ikkunat olivat tummennetut eikä sinne nähnyt. Kävelin sitten kadun päähän, keräsin rohkeutta ja kävelin takaisin ja uskalsin mennä sisään. Neulojat vaikuttivat ihan ystävällisiä tosin pitkän pöydän toinen puoli ei tuntunut huomaavan minua lainkaan (itse kuulin syrjästä että yksi heistä oli ehkä kaimani ja syntynyt vielä samana päivänäkin, ellei ollut syntynyt sitten heinäkuussa, sekin on mahdollista ravulle, jos sattuu olemaan syntynyt ihan rajalla. Jos uskoisin horoskooppeihin ja välittäisin niistä ja päättäisinkin olla kaksonen kun joskus se tunnutaan rajaavan minun syntymäpäivääni niin pitäisinkö itseäni erilaisena?). Se ei tietysti ollut heidän vikansa vaan uuden ja ujon. Oulussa vastaava väki oli ehkä ystävällisempää ja mukaanottavampaa mutta luulen että sen ryhmän ihmiset olivat poikkeuksellisen ystävällisiä. Ja pöydän toinen pää puhui minullekin ja ryhmän kokoonkutsuja oli hyvin ystävällinen. Jossain vaiheessa kävi aika yllättävästi ilmi että hän on erään hyvän oululaisen koulukaverini äiti, se oli aika hämmentävää vaikka tarkemmin ajateltuna tiesinkin että hänen äitinsä asuu täällä päin ja neuloo ja neulebloggaa. Ei vain tullut mieleen.

Kotimatkalla kävin siellä lähikaupassa. Tällä kertaa jonossa edelläni oli pari nuorta miestä jotka ostivat 48 tölkkiä olutta, he olivat voittaneet totossa ja juhlivat (aamulla katsoin ikkunastani vähän yhdeksän jälkeen ja näin miehen olutlaatikon kanssa. Hän oli ollut selvästi kaupassa heti olutmyynnin alkaessa odottamassa). Itse ostin vähän jäätelöä joka oli niin hyvää että söin sen kaiken mistä kieltäydyn nyt tuntemasta syyllisyyttä kun hyväksyn itseni. Ja se oli aika pieni purkki. Tai ainakin reilusti alle litra.

5 kommenttia:

orange seeds kirjoitti...

Aa. En haastanut itse sinua, koska olen nähnyt ihan libenä millainen maisema ikkunastasi näkyy. En tullut ajatelsi eivät välttämättä ole, ja että olisi siis hyvin voinut haastaa:)

orange seeds kirjoitti...

"Livenä", siis.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Niin minä ajattelinkin, en siis tarkoittanut syyllistää :) Eihän siinä ole mitään kiinnostavaa nähdä sellaista ikkunaa jonka on jo nähnyt.

orange seeds kirjoitti...

Tuo herkkujäätelö kuulostaa muuten erehdyttäsäti Ben&Jerrysiltä... Njam.
Huomenna muuten siis kolmelta nähdään. Täytyykin muistaa ottaa virkkuukoukku mukaan.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Se melkein maistuikin sellaiselta, tosin huomattavasti valjummalta. Se oli Carte D'orin Temptation for Cookies, sopi hyvin Domino-keksien ystävälle. Ja oli tarjouksessa lähikaupassa.
Nähdään sitten ja ota käsityö mukaan :)

Blog Widget by LinkWithin