30.9.2007

Itsekehua

Reilu vuosi sitten luin Anna-Stina Nykäsen toimittaman kirjan nimeltä Parhaat puoleni ja kirjoitin siitä miten koin ulkonäköni silloin. Ajattelin kokeilla sitä uudelleen ja tehdä sen niin etten sano mitään negatiivista (koska vain rakastan itseäni viikon verran, tai ainakin yritän) ja kehun itseäni ehdottomasti, mikään ei ole "tavallaan" tai "vähän" eikä "omasta mielestäni mutta muut ovat varmaan eri mieltä". Jos se kuulostaa liian omahyväiseltä muistakaa etten ajattele niin, tämä on harjoitus. Ja haastaan taas muutkin kehumaan ulkonäköään, vaikka kommenteissa, miehetkin. Ja eri mieltäkin saa olla, jos kuulostan aivan liian omahyväiseltä.
Ruumiinosat on jaoteltu kirjan mukaan.

Hiukset
Minulla on kauniit hiukset. Ne ovat pitkät ja hyväkuntoiset ja tuuheat. Pidän niiden väristä, sopivassa valaistuksessa ne ovat kullanruskeat ja joskus niissä näkyy lievä punainen häivähdys. Keväästä lähtien olen yllensä pitänyt hiukseni löyhällä letillä, minusta se tyyli sopii minulle.

Kasvot
Olen oppinut hyväksymään korvani. OLen ole kauheasti koskenut muiden ihmisten korvia mutta ilmeisesti ne ovat yleensä aika jäykät (tai ainakin äidilläni on), minun korvani ovat mukavan pehmeät (kun jotakin positiivista pitää keksiä, se on oikeasti aika vaikeaa ja muuttuu vielä vaikeammaksi).
Pidän ihonväristäni, olen aika kalpea mutta rusketun helposti, vaikkakin kalpeasti. En halua ollakaan ruskettunut (jossain aavistuksen verran erilaisessa maailmassa olisin ehkä ollut gootti). Ja pidän pisamistani, jotka ilmestyivät aivan yllättäen pari vuotta sitten. Lapsena haaveilin luonnonkiharista hiuksista ja pisamista ja nyt minulla on ne, tavallaan. Hiukseni ovat sen verran aaltoilevat että niitä voi pitää juuri ja juuri luonnonkiharina. Voi olla että jos minulla olisi ollut ne lapsesta asti ne olisivat olleet ulkonäkötraumojen aiheita. Oikean silmäni alapuolella on kolme luomea lähekkäin rivissä, ne voisivat olla kliseisen fantasiakirjan Valitun merkki.
Minusta silmäni ovat mielenkiintoisen väriset. Kauempaa katsottuna ne näyttävät melkein hiusteni värisiltä mutta eivät ole kuitenkaan ruskeat. Niiden väriä on aika vaikeaa määritellä joten yleensä sanon että ne ovat vihreät, ne ovat sitäkin. Englanninkielinen hazel voisi sopia niiden määrittämiseen. Pidän myös silmieni koosta ja muodosta.
Minulla ei ole oikeastaan mitään erityistä mielipidettä nenästäni. Ehkä sen hyvä puoli on se ettei sillä ole varsinaisia huonoja puolia?
Olen oppinut pitämään myös suuni muodosta, se tuntui joskus vähän kummallisen muotoiselta mutta nyt se on hyvä. Se on sopivan leveä. Hampaani ovat paremmat kuin ansaitsisin, voimakkaat ja reiättömät (tähän asti, käytännössä, nyt vähän pelkään niiden puolesta).
Joskus kun katson kasvojani näyttävät ne kauniilta. Muulloinkaan ne eivät enää näytä rumilta.

Kaula
Kaulanikin on aika huomaamaton ruumiinosa. Se pitää pääni hyvin pystyssä. Pidän kohdasta jossa kaula liittyy muuhun ruumiiseen ja siinä olevista kuopantapaisista (joille on varmasti joku nimi joka on karannut jonnekin päästäni).

Kädet
Pidän käsissäni niiden siroudesta. Tunnen jotakin iloa siitä että vaikka siskoni onkin muuten laihempi ja sirompi kuin minä niin minulla on sirommat kädet. Rystyseni ovat huomaamattomat ja saan ängettyä aika tiukkoja rannerenkaitakin käteen, tai ainakin sain silloin kun niitä käytin. Pidän muuten käsieni ja käsivarsieni muodosta.

Rinnat
Pidän siitä miltä rintani näyttävät kun minulla on kunnon rintaliivit ja sopivat vaatteet päällä, ne tasapainottavat hyvin leveähköä lantiotani ja harteitani.

Selkä
En näe selkääni kovin hyvin mutta pidän siitä. Oikeastaan ainoa kuva joka esittää itseäni ja jossa olen ulkonäkööni täysin tyytyväinen on sellainen jonka otin selästäni.

Vatsa
Vatsastani en osaa keksiä mitään erityisen positiivista mutta vyötäröstäni pidän. Naisellisuus ei ole minulle mitenkään kauhean tärkeä asia, siksi onkin hausua miten olen tyytyväinen siihen että vartaloni on jotenkin stereotyyppisen naisellinen, kaareutuva.

Takapuoli
Minusta takapuoleni on sopiva, siinä ei ole mitään erityisen kummallista. Eipä siitä kyllä ole oikein mitään sanottavaakaan.

Jalat
Reiteni jatkavat oikeastaan aika hyvin lantioni kaarta. Jalkateräni taas ovat kokoonsa nähden sievät (miten vaikeaa onkaan olla sanomatta "aika" ja "minun mielestäni"). Pidän siitä miten osa varpaistani on kummallisen vinoja.

Viime vuotinen tekstini on aika paljon pitempi, se käsitteleekin suurimmaksi osaksi niitä traumoja.

4 kommenttia:

Arokettu kirjoitti...

Voi, kun olet rohkea. Kun itse edes ajattelen ryhtyväni samaan, en kykene. Tulee juuri se perisuomalainen omakehu haisee -syyllisyys, vaikka painottaisikin pointtia eli sanoa itsestään positiivisia asioita. Ajatella, että blogimaailmassakaan ei pysty tähän.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Joo, minunkin piti montaa kertaa painottaa sitä että en minä oikeasti ajattele näin, yritänpä nyt vain kehua itseäni, vaikka oikeasti olen tietenkin kunnollinen suomalainen ja inhoan itseäni :) Nykyään kyllä suhtaudun ulkonäkööni positiivisemmin kuin joskus vaikka pari vuotta sitten, ikä tekee ehkä hyvää.

Tuazophia kirjoitti...

Ei haittaa, vaikka et ajattelisi noin. Kun itse toistin tarpeeksi monta kertaa, että olen hyvä tyyppi, huomasin olevani paljon tyytyväisempi itseeni. Tosin se taisi vaatia toistoja tuhannen kertaa, mutta kannatti. :)

Anonyymi kirjoitti...

Toistetaas taas ulkonäkökommentti miesnäkökulmasta: Ainakin netissä olevien kuvien perusteella olet aika söpö. Minusta se on parempaa kuin jos olisit jonkinlainen klassinen kaunotar, mutta se on toki vain yhden likaisen vanhan miehen mielipide.

Blog Widget by LinkWithin