Oikein paljon kiitoksia kysymyksistä ja aihe-ehdotuksista, ne ovat edelleen tervetulleita.
Vastaan nyt kahteen toisiinsa liittyvään kysymykseen:

Maria kysyy: Mitä ajattelet itse, mistä nuo pikku "neuroosisi" johtuvat (ovien tarkistelu; kuvitelmat, että pakastimen ääni häiritsee naapureita jne.)? Oletko aina kärsinyt niistä, vai ovatko ne alkaneet jossain vaiheessa? Onko niitä vähemmän, kun olet itsevarmempi ja koet itsesi vahvemmaksi?

Tuo on hyvä kysymys. Olen ollut ehkä aina vähän taipuvainen hermostumaan, muistan kun kävin lukiossa puhumassa terveydenhoitajan kanssa kun minua pelotti etten löydä asuntoa kun menen opiskelemaan (lopulta kävi niin että löysin asunnon mutta en saanut opiskelupaikkaa). En kuitenkaan muista että minulla olisi silloin ollut tuollaisia neurooseja vai miksi niitä sanotaankaan. Toisaalta minun on vähän vaikeaa muistaa miltä minusta tuntui ennen vuoden 2000 kevättä, silloin kokemani jonkinlainen romahdus toimii vedenjakajana elämässäni ja minun on vaikeaa muistaa tarkalleen mitä tein ja erityisesti mitä tunsin. Luulen että tuo alkoi Oulussa ja on pahentunut aivan viime aikoina.
Minusta pakastimen äänestä hermoilu ei kuulu ihan samaan sarjaan kuin ovien tarkistelu, mutta voin olla väärässä. Sen ääni tuntui minusta niin kovalta että olin varma että se kuuluu naapureihin asti mutta kukaan ei ole vielä valittanut.
Onko oireita vähemmän kun olen itsevarmempi? Voi olla. Nuo ajatukset iskevät yleensä sellaisiin hetkiin jolloin pääni on tyhjä muusta, alan käymään läpi listaa siitä että kaikki on varmasti kunnossa ja sitten tajuan etten ole varma jostain jutusta. Vähän samalla tavalla iltaisin kun olen nukahtamassa mieleeni saattaa iskeä ajatus siitä että kuolen.

Luulen että neuroosini liittyvät osittain siihen että kaikki tuntuu niin epävarmalta ja hallitsemattomalta, mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa.

Anonyymi kysyy: Onko neuroottisuutesi niin häiritsevä tekijä että voisit syödä lääkkeitä päästäksesi siitä eroon?

Minusta lääkkeiden syöminen olisi niin pelottavaa että kärsin mieluummin neuroottisuudesta. Tai en minä tiedä, jos olisi lääkkeitä joilla ei olisi mitään sivuvaikutuksia ja jotka poistaisivat neuroosit mutta eivät vähentäisi esim. mielikuvitustani niin kai minä söisin niitä. En kuitenkaan pidä neuroottisuuttani pahimpana ongelmanani.


Onnistuin ahdistumaan aamulla. Tietokoneeni on käyttäytynyt vähän kummallisesti muuton jälkeen ja tänä aamuna se humisi (se ei ikinä pidä mitään ääntä tai ainakaan sellaista). En ole koskaan joutunut viemään tietokonetta huoltoon enkä edes tiedä miten se tapahtuu ja mitä sellainen maksaa, satoja euroja? Tuhansia euroja? Tietokoneeni on sellainen ettei sitä pysty oikein itse korjaamaan vaikka osaisinkin. Ahdistusta lisäsi se että muistan joskus lukeneeni että jotkut iMacit räjähtävät ja oli aivan liian helppoa uskoa että tällekin käy niin. Onneksi räjähtämisvaara taisi olla vain vanhimmilla G5-iMaceilla, tämä on niiden viimeistä sukupolvea. Huolestuttavaa kuitenkin. Pitää varmaa odottaa että isäni palaa kaupunkiin ja pyytää häneltä autokyytiä jonnekin huoltopaikkaan ja toivoa että löydän jostain rahaa (ja toivoa ettei se ole aivan kauhean kallista).