10.9.2007

Ei minua haittaa että kirjailija vihasi kirjansa taittoa niin että minun piti tänään käydä tekemässä jotkut sen osat uudestaan. Ei vaikkei se ensimmäinenkään versio minusta aivan huono ollut. Kirjailijan täytyy kuitenkin olla tyytyväinen siihen miltä kirja näyttää. Toivottavasti se kelpaa.
Olen sitä paitsi tuntipalkalla. Laskin että minun pitäisi saada palkkaa noin 400 euroa, itselle saan karkeasti arvioituna 150.

Kun lähdin pois toimistolta en ehtinyt kovin kauas ennen kuin tajusin etten muistanut olinko laittanut toimiston oven lukkoon. Olen yrittänyt olla välittämättä tuollaisista ajatuksista ja olen yrittänyt tehdä kaikki tuollaiset jutun niin että ajattelen mitä teen (siinä toivossa että kun ajattelen ovea lukitessani "laitan nyt oven lukkoon" niin myöhemmin muistan sen paremmin kuin ilman ajatusta) mutta nyt muistin vain että ovi oli auki kun tarkastin että minulla on varmasti kaikki tärkeä mukana. Ja kun toimistolla on tietokoneita ja muuta sellaista en uskaltanut ottaa riskiä. Käännyin takaisin ja odotin että pääsin ensin Maariankadun yli ja sitten Brahenkadun, laitoin pyörän parkkiin, odotin taas että pääsen Brahenkadun yli ja kävelin takaisinpäin toimistolle (sitä lähempänä ei ole paikkaa pyörille), menin hissillä ylös. En edes astunut ulos hissistä kun näin että ovi oli lukossa (tai oikeastaan astuin ulos, pitihän minun kokeilla ovea, ei sitä tiedä vaikka se vain näyttäisi lukitulta).
Tunteakseni oloni vähemmän hölmöksi päätin että oikeastaan minun pitikin ostaa sämpylöitä läheisestä leipomosta.

Säälittävä yritykseni saada lukijoilta kysymyksiä ja aihetoiveita epäonnistui. Luulen että olen paljastanut täällä kaiken niin ettei kenelläkään ole mitään kysyttävää. Vastaan tässä ainoaan (tähän mennessä?) saamaani kysymykseen (kiitos, anonyymi!):

Mikä tuon transvestiittikirjan nimi on?

Lainasin eilen kirjastosta kirjan nimeltä The Tradition of Female Transvetism in Early Modern Europe (aika raflaava nimi). Sen ovat kirjoittaneet Rudolf M. Dekker ja Lotte C. van de Pol, hollantilaisia tutkijoita, jotka tutkivat erilaisia dokumentteja (esim. oikeudenkäynteihin liittyviä) ja löysivät ainakin 150 tapausta, joissa nainen oli naamioitunut mieheksi eri syistä. Parin sivun perusteella minusta vaikuttaa siltä että aika yleinen motiivi oli rahantarve tai sitten jotkut värvärit juottivat nuoria naisia humalaan ja värväsivät heidät armeijaan (ilmeisesti silloin oli pulaa sotilaista). Kirja käsittelee myös sitä oliko joillain mahdollisesti seksuaalisia motiiveja (kun menivät naisten kanssa naimisiinkin). Ilmeisesti tuo ilmiö tunnettiin koko Euroopassa mutta oli yleisempää pohjoisempana, ja väheni 1800-luvulle tultaessa.
Voi olla että olisin osannut arvostaa Terry Pratchettin Monstrous Regimentia enemmän jos olisin lukenut tuon kirjan ensin.

10 kommenttia:

Katu ei puhu kirjoitti...

Mielenkiintoisia nuo miehiksi pukeutuvat naiset, muistan jonkun aikaa sitten lukeneeni eräästä naisesta, joka taisi mieslääkärinä esiintyä elämänsä loppuun asti joskus 1800-luvulla, ruumiinavauksessa (tai no ehkä vähän ennen sitä jo) taisi selvitä sitten vasta totuus. Varmaan osa noista naisista vaan halusi samat mahdollisuudet kuin miehetkin, mutta esim tuo lesbonäkökulma on aika mielenkiintoinen.

Ja minusta Monstrous Regiment on aivan loistava kirja, muutenkin kyllä fanitan Pratchettia melkoisesti.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minäkin olen kuullut noista naisista, jotka ovat paljastuneet vasta kuoltuaan. Voisi kuvitella että osa on ollut transvestiitteja/transsukupuolisia ja osa käytännön pakosta, ilman mitään sen kummempaa halua olla mies. Muuta kuin ehkä saada samoja oikeuksia.
Toivon että saan tuon kirjan luettua, se vaikuttaa kiinnostavalta eikä edes mitenkään vaikeaselkoiselta.

Minäkin pidän Terry Pratchettista (en ihan fanittamiseen asti) mutta jotenkin Monstrous Regiment oli vähän jotenkin pitkäveteinen tai jotain, jokin ei oikein iskenyt ja yllättävät juonenkäänteet menivät minusta vähän liian pitkälle. Suosikkini on The Truth, jo ammatillisestikin :)

Anonyymi kirjoitti...

Kyssäri: Mitä ajattelet itse, mistä nuo pikku "neuroosisi" johtuvat (ovien tarkistelu; kuvitelmat, että pakastimen ääni häiritsee naapureita jne.)? Oletko aina kärsinyt niistä, vai ovatko ne alkaneet jossain vaiheessa? Onko niitä vähemmän, kun olet itsevarmempi ja koet itsesi vahvemmaksi?
Kysyy Maria

Anonyymi kirjoitti...

äläs vielä luovuta, vastahan tuosta aihepyynnöstäsi on kulunut yksi päivä. anna nyt vähän miettimisaikaa..! :)

miten suhtaudut itse transvestiitteihin tai muuten sukupuolinormeista poikkeaviin?

oletko muuten ajatellut kuivattaa omenoita talveksi? mummoni teki niin kun olin pieni ja nyt aion alkaa itse kuivattaa talvivarastoa. olen hulluna kotimaisiin syysomenoihin! (omenahillosta en jostain syystä pidä yhtään.)

Anonyymi kirjoitti...

Kuvitustoive: piirrä söpöjä kuvia rumista eläimistä!

Anonyymi kirjoitti...

Tässäpä kysymys: Onko neuroottisuutesi niin häiritsevä tekijä että voisit syödä lääkkeitä päästäksesi siitä eroon?

orange seeds kirjoitti...

Herranen aika. Sinulla taitaa olla aika korkea veroprosentti... Et kai tee sivutuloprosentilla tms. jostain syystä?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos kysymyksistä ja ehdotuksista :) Vastaan niihin sopivissa paikoissa.

Orange seeds, ei, Kela vähentää puolet saamastani palkasta työmarkkinatuesta niin tavallaan tienaan vain kaksisataa kun saan 400 euroa palkkaa.

Anada kirjoitti...

Usein kun alkaa miettiä tuliko ovi lukittua vai ei, niin todennäköisesti se on lukittu. Minulle on käynyt näin kahvinkeittimen kanssa - usein mietin, että tuliko se sammutettua vai ei, ja sen kerran kun en miettinyt, se oli jäänyt päälle.

orange seeds kirjoitti...

Aa.. no minä jo ihmettelin. Aika vähän saa sitten tienata ilman että se vaikuttaisi työmarkkinatukeen.

Blog Widget by LinkWithin