20.9.2007

Tänään ei ole huono päivä mutta jotenkin tylsä ja harmaa päivä. Nukuin viime yönä tarpeeksi mutta huonosti, näin jotain rasittavaa unta (siihen liittyi ainakin pimeä huone ja mummo ja joku syy miksi minun piti mennä poikien koripallotunnille ja miten haalin jostain urheiluvarusteita ettei minun tarvitsisi mennä sinne pyjamassa) ja heräsin siitä aina välillä enkä saanut pidettyä silmiäni auki ja aina palasin siihen samaan uneen.
Aamu oli hidas ja minulla meni aikaa kun yritin valmistautua tämän päivän hermostuttavimpaan juttuun, työnhaun uusimiseen puhelimitse. Kuvittelin että tuollaiset puhelut eivät enää hermostuttaisi minua kun olen parista selvinnyt ilman ongelmia mutta olin väärässä. Olin hermostunut enkä saanut sanottua mitä minun piti ja virkailija oli nuori mies (he ovat pelottavimpia) eikä kuulostanut kauhean kiinnostuneelta. Olen suoraan sanottuna kauhuissani työnhakuni mahdottomuuden kanssa mutta hänelle en tietysti ole mitenkään merkityksellinen, työttömyytenikin on jatkunut vasta 9 kuukautta (olen tietysti välillä tehnyt töitä) joten sain seuraavan uusimisajan kolmen kuukauden päähän ja kehotuksen käydä JobCafen työnhakuneuvonnassa. Jotenkin tunnen itseni heitteille jätetyksi vaikken varsinaisesti olekaan.
Täytyy vain varata se aika, ehkä tällä kertaa en yritä harjoitella soittamista vaan käyn siellä paikanpäällä.

Kukaan ei ole haastanut minua kertomaan vaatteista mutta taidan kertoa kuitenkin. Kotiasunani on tällä hetkellä musta t-paita, musta trikoohame ja mustat pitkikset (ja mustat alusvaatteet). Jalassa itsetehdyt sinivihreänkirjavat villasukat. Patterit eivät ole päällä mutta vain varpaani palelevat, muuten tarkenen t-paidassa. Kylmyyden varalta työtuolin selkänojan päällä on mustapitsi, itsetehty sekin. Hiukset ovat epämääräisellä lettinutturalla, jota pitää paikallaan kaksi sukkapuikkoa.
Varmaan suurin osa vaatteistani on mustia. Värillisissä on oranssia ja erilaisia turkoosihtavia sävyjä, pidän sellaisesta epämääräisestä sinivihreänharmahtavasta. Vihreä on lempivärini mutta sitä löytyy vaatteistani aika vähän.

Vaatteisiin liittyen, huomasin eilen että talvipyöräilyni uhkaa kaatua jo tässä vaiheessa korvieni jäätymiseen. Haluaisin käyttää kypärää talvellakin (tai erityisesti silloin) mutta sen alla ei voi käyttää kovin paksua pipoa. Kaupan pipot näyttivät joko kamalilta tai liian lyhyiltä enkä jaksa itse neuloa tarpeeksi ohutta pipoa. Tai minulla on sen verran töitä kesken että pelkään että käteni hajoavat ennen kuin saan niitäkään valmiiksi. Korvaläpät eivät tunnu mukavilta (minulla on kummalliset korvat) ja pannat vaikuttavat minusta jotenkin kummallisilta. Pitäisikö minun lopettaa pyöräily, kestää hassun näköinen pipo vai olisiko tuohon joku järkevämpi ratkaisu? Paksumpi pipo kyllä mahtuu kypärän alle, se vain näyttää minusta kummalliselta.
Pitäisi varmaan opetella jotenkin käytännöllisemmäksi ja miettiä vähemmän sitä miltä mikin näyttää.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kokeile etsiä sopivaa pipoa pyöräilyliikkeestä. Toinen vaihtoehto on sellainen "kommandopipo" mikä soveltuu hiihtoon ja muuhun talviliikuntaan. Se voi tosin tuntua vähän hassun näköiseltä.

Mikko Lahti kirjoitti...

Työnhaun uusiminen puhelimitse?

Sellainen on siis mahdollista. Oletko näkymätön tyttö,koskaan ajatellut yrittäjän ammattia? Starttirahaa saa ja sinulla olisi vapaus omaan ajankäyttöön ja luovuutesi hyödyntämiseen.

Yksi kaverikin - pitkään työttömänä ollut - perusti oman yrityksen it-alalle.

Minäkin heräsin 04:15. Herra lähettää köyhän saarnaajansa Israeliin muutaman päivän kuluttua.

Ja päässä pyörii monia ajatuksia.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

ll, kommandopipo olisi varmasti kätevin mutta liian kummallisen näköinen minulle :) Muistelenkin nähneeni yhdessä partiokaupassa (jossa olin perheenjäsenten seurana, minulla ei tunnetusti ole juuri järkeviä ulkoiluvaatteita) pipon jota mainostettiin pyöräilykäyttöönkin. Pitää varmaan käydä katsomassa. Noiden pipojen ongelmana taitaa kyllä olla se että niiden pitää olla hyvin päänmyötäisiä ja se näyttää päässäni kummalliselta...

Mikko Lahti, yleensä työnhaku uusitaan kai paikan päällä mutta minun käskettiin soittaa. Olen miettinyt yrittäjyyttä ja jossain vaiheessa se toivottavasti onkin mahdollista. Tällä hetkellä minusta ei siihen ole, sen tiedän. Niin tietää sekin starttirahavirkailija jonka luona kävin keväällä itkemässä.

anu kirjoitti...

Ehkä se ei haittaa, jos pipo on päänmyötäinen ja kummallisen näköinen. Sehän on tarkoituskin olla kypärän alla, josta se ei kamalasti näy, ja kun otat kypärän pois päästä, voit ottaa piponkin pois (ja vaihtaa vaikka laukusta nätimmän tilalle, jos on niin kylmä ettei kestä olla kokonaan pipotta.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuollaista vähän suunnittelinkin mutta sitten ajattelin että ehkä näytän kummalliselta kun vaihdan pipoja :)

Anonyymi kirjoitti...

Päätinpä sitten vihdoin kommentoida johonkin sinun teksteistäsi. Eksyin tähän blogiin jokunen päivä sitten ja tunnistín itsestäkin hiukan samanlaisia neuroottisia piirteitä joita sinulla on ja muutenkin ihan mielenkiintoista luettavaa blogisi on ollut. Joten päätinpä alkaa seuraamaan.


Tuosta pipoasiasta sen verran, saakohan täällä mainostaa, että kokeilepa Rukan windstopper merkkistä juoksija-pipoa. Se ei suojaa ihan yhtä paljoa kuin kommandopipo, mutta kuitenkin yltää korvien päälle, korviahan sinulla olikin tarkoitus suojata. Googlaapa "ruka windstopper juoksija-pipo" niin saat paremman kuvan miltä kyseinen hattu näyttää. Eihän sitä pyöräiyä yhden pipon takia voi lopettaa :).

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuo kuulosti tutulta ja kuvittelin törmänneeni sellaisiin tai sen kaltaisiin eilisellä tutkimusretkellä urheilukaupoissa ja vaateliikkeissä mutta Googlen perusteella en ollut (windstopper taitaa olla aika yleinen termi tuollaisissa). Täytyy varmaan tutkia tuotakin vaikka se kyllä ehkä meneekin kummallisen näköisten juttujen listalleni (kynnys on matala). Tuollaisten pipojen ongelma on se että ne näyttävät liian urheilullisilta :)

Ja hauskaa että kommentoit.

Anonyymi kirjoitti...

Omassa pyöräilykypärässäni pehmusteet ovat kiinni tarranauhoilla, joten ne saa otettua kätevästi pois tieltä, jolloin mahtuu paksumpikin pipo.

Enkä usko, että kukaan kiinnittäisi suurempaa huomiota pipon vaihtamiseen tai urheilupipon käyttöön. Tai ehkä sitten korkeintaan, jos olisivat tottuneet näkemään sinut joka päivä korkokengissä ja täydessä sotamaalauksessa :)

Blog Widget by LinkWithin